Dancehallin kaanon ja fanikunta 

Jos dancehall-maailmaa katsoo fanikulttuurin kautta, it all makes so much sense! 
 
Dancehallia voisi verrata TV-sarjaan, josta on tehty lukuisia tuotantokausia, vuosikymmenten ajan, ja jota tuotetaan koko ajan lisää. Tyyli on muuttunut uusien kausien myötä, kaikki ensimmäisten kausien tekijät eivät ole enää mukana. 
 
Tämä TV-sarja on fanimaailman kielellä canon, kaanon, eli alkuperäisteos, se aito oikea. Sitä tekevät vain dancehall-kulttuuria elävät jamaikalaiset.  
Muut ovat faneja. Faneista muodostuu fandom, fanikunta. 
 
Faneilla on omat suosikkinsa sarjan kausista: jotkut vannovat ekojen, old school -kausien, nimeen, toiset tykkäävät uusimmista vauhdikkaammista. Sarjan ekoja tuotantokausia, tai ehkäpä pilottijaksoa, ei meinaa mistään saada käsiinsä, ja sen tekijöitä on lähes mahdoton löytää (ovatko he enää edes elossa?). Näistä vaiheista on kuultava niiltä, jotka ovat ne päässeet näkemään. 

Faneja ja kaanonin tekijä. Tanssija Shelly Belly ja Bubblin’ Crew’n jäseniä (kirjoittaja toinen vasemmalta).

 
Fanituksen vakavuustaso vaihtelee. Toiset ottavat dancehallin kevyemmin, viihteenä: kuuntelevat musaa, käyvät klubeilla, sen semmoista. He eivät välttämättä ole kahlanneet läpi kaikkia tuotantokausia, saati sitten edes kuulleet “pilottijakson” olemassaolosta,  Toiset fanit jopa tekevät akateemista tutkimusta aiheesta. Tähän välille mahtuu lukemattomia tapoja fanittaa. 
 
Jotkut fanit rakastavat tutkia TV-sarjan pienimpiäkin yksityiskohtia, kehitellä teorioita, tavata sen tekijöitä, käydä kuvauspaikoilla, tutkia taustoja, perehtyä sen taustavaikutteisiin, pohtia sen suhdetta ympäröivään maailmaan, tarkastella sitä kriittisesti. 
 
Faneja ei voi niputtaa täysin yhtenäiseksi paketiksi. Fanien kesken syntyy kilpailua, jopa riitaa siitä kuka tuntee kaanonin parhaiten, kuka “oikeasti ymmärtää”, kellä on paras maku. Fanit ovat keskenään todella eri tasoilla. Heitä ei voi tasapäistää. Vaikka suuremmalla tasolla kaikki ovat yhtä faniperhettä, samaa fandomia – one love – he eivät kaikki viihdy samassa perheillallispöydässä. Kaikki eivät ymmärrä, mistä toiset puhuvat, yhdet laukovat tyhmiä vitsejä, äänekäs nuoriso vouhkaa kaikkitietävinä, vanhemmat älyköt vetäytyvät omaan kulmaansa keskustelemaan – you get the picture.  
 
Sarjan kuvauspaikoilla käyminen ja tekijöiden kanssa keskustelu väistämättä syventää fanien käsitystä kaanonista. Kymmenisen vuotta sitten tämä vielä aiheutti suurtakin kitkaa fanien välillä Suomessa. Ne, jotka eivät olleet päässeet käymään Jamaikalla, olivat happamia. Kysyttiin, onko pakko käydä että voi tehdä. Pakkohan ei ole, mutta käynti ja tutkimus muuttaa fania. 
 
Osa faneista tuottaa omia teoksiaan kaanonin pohjalta (fanworks, kuten fan art ja fan fiction). Osa pysyy katsojina ja kuluttajina – sekä kaanonin että fanworksien. 
 
Fanien tuottamat teokset, fanworks, voivat olla todella laadukkaita. Teosten arvoa ei vähennä se, että ne ovat fanituotteita. Ne vain ovat erillään kaanonista. Tältä pohjalta voi hyväksyä sen näkemyksen, että ei-jamaikalaiset eivät koskaan tuota “oikeaa dancehallia”. He eivät tee esimerkiksi dancehall-tansseja samassa mielessä kuin alkuperäisluojat, jotka tuottavat kaanonia. Fanfictionia (yksi fanworksien osa) ei voi tuomita kokonaisuudessaan huonoksi joidenkin huonojen tuotosten vuoksi. 
 
Faniteoksia on erilaisia. Jotkut pyrkivät olemaan mahdollisimman uskollisia kaanonille. Jotkut ovat AU eli alternate universe -versioita, jossa kaanonin peruspalikat on siirretty erilaiseen ympäristöön. Faniteoksilla on erilaisia tyyli- tai tunnelajeja, kuten “fluff” (feel good -hömppää) ja “angst”. 
Yhdistävä tekijä on, että niistä nauttiakseen on tunnettava kaanonia. “Tietäjät tietää”. Teoksen katsoja (tai lukija) bongaa viittauksia kaanoniin. Asiaa tuntemattomalle vitsit ja viittaukset eivät aukea. Faniteokset voivat kommentoida myös toisten fanien teoksia. Kaikki kerrostuu, monimutkaistuu. 
 
Kaanonin tekijätkin voivat arvostaa fanworkseja. He voivat olla paljonkin tekemisissä fanien kanssa, kertovat omasta luomisprosessistaan, elämästään, jopa tekevät joitakin teoksia yhdessä. He voivat nähdä jotkut fanit kollegoinaan. Jotkut kaanonin tekijät ottavat enemmän etäisyyttä. 
 
Fanit ovat innokkaita levittämään fanituskohteensa ilosanomaa, käännyttämään uusia ihmisiä faneiksi. Jotkut fanit opettavat kaanonia muille (viittaan tässä tanssinopetukseen). Opetuksen sisältö ja syvyys riippuvat siitä, millaisessa vaiheessa fani on omassa fanituksessaan. Fandomissa yleensä arvostetaan sitä, että opettaja pyrkii laajentamaan ja syventämään tietouttaan kaanonista, sekä kertoo avoimesti mikä hänen tietopohjansa ja vaiheensa on. Faniopettajia on maailmalla monenlaisia.  Oppilaiksi haluavien on vaikea arvioida heidän sopivuuttaan, koska heillä ei ole tietopohjaa, he eivät ole välttämättä niin syvällä fandomissa. 
 
Kaanonin tekijöidenkin joukossa on erilaisia opettajia. Kaikki eivät tunne kaikkia tuotantokausia, he eivät olleet niissä mukana, eivätkä ole myöhemmin perehtyneet niihin kunnolla. Uusimman tuotantokauden näyttelijä ei voi kertoa fanille ekan tuotantokauden näyttelijöiden työstä, ainakaan yhtä hyvin kuin tuo vanha näyttelijä itse. 
 
Tässä dancehall-maailmanselityksessä jokaiselle löytyy oma paikkansa. Ajan myötä paikka ja rooli voi muuttua. Havaitsemalla paikkansa ja matkansa tuohon pisteeseen, sekä muiden vastaavat, lisääntyy ymmärrys. 
 
 
 
Kirjoittaja Susanna “Sussu” Kajander
on lukenut fanfictionia viitisentoista vuotta, on-off, ja roikkunut eri fandomeissa. Dancehall-tanssia hän on harrastanut kymmenen vuotta –  Ei! harrastus antaa liian kevyen kuvan jostakin puuhastelusta. Hän on sydänvertaan vuodattaen heittäytynyt dancehallin maailmaan, true fan, tietenkin.
Hän on Bubblin’ Crew’n jäsen ja opettaa dancehall-tanssia Bubblin’ Moves -kollektiivin osana.