Opetan tanssia, dancehallia. Aloin miettiä, mitä kaikkea siihen sisältyykään, mitä se vaatii, mitä mun pitää osata ollakseni hyvä ope.
Pohdinta lähti esiintymisjännityksen teemasta liikkeelle. Kuuntelin Tim Ferrissin ja Susan Cainin podcast-keskustelua, jossa puhuvat pitkästi TedTalkiin valmistautumisesta, ja kuinka paljon Cain sitä varten treenasi. Esiintymistä ennen kovasti pelänneenä tajusin siinä kuunnellessa: “Mähän teen nyt tosi haastavaa hommaa, jossa oon koko ajan esillä!”.
Opena olen tilanteen “herra”, vastuussa tunnin kulusta. Olen vastuussa turvallisen ja hyvän tunnelman luomisesta.
Olen vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Tämä ei ole ennakkoon täysin valmisteltu esitys, joka hiljaa vastaanotetaan – eli vaikeampaa kuin TedTalk isolle yleisölle? Puhun oppilaille pääosin improvisoiden – osa asioista on ennakkoon valittuja pointteja, jotka pitää sanoa, osa tulee täydennyksenä luonnostaan (eli pitkän asiaan perehtymisen ansiosta).
Olen tiukan tarkkailun alla. Vartaloa ja sen liikettä katsotaan koko ajan.
Minun pitää pitää liike hyvänä, olla selkeä, pysyä rytmissä. Minun on pystyttävä “tyhjästä” laittamaan ilmaisu päälle: heittäydyttävä näyttämään, miltä tanssi voisi tai miltä sen pitäisi näyttää aidommassa tilanteessa (kuten dancehall-bileissä Jamaikalla), erilaisessa energiassa.
Minun pitää tarkkailla oppilaiden tanssia ja reaktioita. Miten he pysyvät mukana? Ymmärsivätkö? Mitä pitää korjata? Mikä menee hyvin?
Ajanhallinta on tärkeää. Minun pitää jatkuvasti tilanteessa arvioida sitä, millä tahdilla voimme edetä. Kysymykset, keskustelut, vaihteleva toistojen määrä – monet asiat vaikuttavat ajankäyttöön.
Tunneilla on eritasoisia oppilaita: yksi haluaa nopeammin eteenpäin, toinen enemmän toistoja. Minun pitää luovia.
Hyvän opettajan täytyy osata suunnitella eri tasoisia tunteja. Alkeis- ja jatkotunnit ovat erilaisia. Jokaisen tunnin oppilasporukka on aina erilainen – et ehkä voikaan vaatia kaikkea sitä mitä olit suunnitellut tai et ainakaan toteuttaa kaikkea suunnitelman mukaan.
On suunniteltava eri pituisia opetuskokonaisuuksia. Esim. viikkotunti 60 min, kausi (esim. 17 vko x 60 min), kertatunti (esim. workshop 1,5 h), lyhyt kurssi (esim. 8 vko).
Opetuskokonaisuuksille on suunniteltava erilaisia teemoja. Esim. aikakausi, tyyli, crew/tanssija.
On oltava oma näkemys ja tavoitteet. Mitä haluan oppilaiden oppivan? Miksi?
Tanssiliikkeet (jatkossa “muuvit”) on itse purettava osiin. Mikä on olennaista? Mikä on tyyli? Miten kukin ruumiinosa liikkuu? Mitkä ovat laskut/rytmi? Ei riitä, että osaan tanssia liikkeet hyvin, opettajana on osattava opettaa eli hidastaa, tehdä osa kerrallaan jne.
On nähtävä, mikä on kaikille muuveille yhteistä, eli tunnettava dancehallin tekniikka. Se auttaa muuvien purkamisessa, olennaisen löytämisessä. Tämä syventää opetusta.
Dancehallia pitkälti opitaan (jamaikalaisilta) tanssijoilta, jotka eivät ole opettajia (nykyään usemmalla tosin on jo opetustaitoakin). Dancehallilla ei ole vakiintunutta tekniikan kaanonia, eikä opettamisen tapaa. Siksi opettajana pitää tehdä paljon tulkintaa ja omaa pohjatyötä ennen kuin voi opettaa hyvin muille.
Omaa tanssitaitoa pitää ylläpitää ja syventää.
Opettajan työhön kuuluu usein myös koreografiointi. Koreoitakin pitää tehdä erilaisia. Mikä on vaikeustaso? Mitä haluan koreon treenauttavan? Opetuskoreo ei ole oma taideprojekti, ainakaan ensisijaisesti.
Koreografian opettamisessa on myös paljon huomioitavaa. Millaisissa pätkissä annan uutta informaatiota? Paljonko tarvitaan toistoa? Miten saan tyylin ja ilmaisun hiottua koreon “rungon” (muuvit oikeassa järjestyksessä) lisäksi?
Open pitää ymmärtää dancehall-kulttuuria, ja osata kertoa siitä oppilaille. Dancehallin ymmärtäminen on kaiken pohjalla ja vaikuttaa lähes kaikkiin opettamisen osa-alueisiin.
Tanssijoiden ja tanssien nimet (ja niiden merkitykset) on jaettava oppilaille.
Musiikkiakin on ymmärrettävä. Biisien rakenteet, tahtilaskut, eri aikakausien tyylit, biisien tyylilajit… Tunneille on valittava sopivat biisit. Tiedettävä mikä palvelee missäkin tarkoituksessa.
Lyriikat! Ymmärrettävä patwaa, ja selviteltävä mitä viittaukset ja sanakikkailut tarkoittaa (tämä linkittyy laajempaan kulttuurin ymmärtämiseen), varsinkin, jos teet koreografian biisiin.
Pitää kestää sitä, ettei tiedä dancehallista kaikkea. Eikä ehkä voikaan ikinä täysin ymmärtää? Sillä ei elä elämäänsä siinä kulttuurissa. Oltava aina oppilas itsekin, nöyrän avoin ja keskeneräinen.
Mitä vielä? Varmasti paljon jäi sanomatta!
Tää on yritys kuvata sitä isoa kokonaisuutta, joka hyvän open olisi minusta hallittava, ja miten itse koen asioita. Minulla ei ole muodollista opettajan tai tanssijan koulutusta. Olen oppinut seuraamalla muita opettajia ja tanssijoita oppilaana ja opettamalla itse. Ja opin jatkuvasti lisää. Asiaan mulla ainakin kuuluu ajoittaiset suuretkin riittämättömyyden tunteet. Niistä toipuu, kun tulee onnistumisia, huomaa kehitystä itsessään, tunnistaa missä asioissa itsellä on tarjottavaa, ja saa katsottua itseään lempeästi.
Kirjoittaja Susanna “Sussu” Kajander (Bubblin’ Crew) johdattaa ihmisiä dancehallin maailmaan Introduction to Dancehall -tunnilla. Hän opettaa Moves (eli unisex) -jaksot, ja Wilma Saartokoski Queen Style -jaksot. Kevätkausi alkoi tällä viikolla 22.1. – vielä ehtii kollektiivin tunneille mukaan!