Mahtuuko Dancehalliin herkistelyä?

Miksi tanssikoulussamme ei huudeta – miksi Muumimaailma syntyi?

Olen vuosien saatossa silloin tällöin kuvaillut Bubblin’ Movesia Muumimaailmaksi. Mä oon pelännyt ja jännittänyt elämäni aikana kaikkea, mutta varsinkin opettajia. Kun aloin itse opettamaan tanssia, päätin, että teen kaikkeni, ettei ihmisten tarvitsisi pelätä. Tulin luoneeksi Muumimaailman, jossa viihtyvät kokemukseni mukaan ne, jotka arvostelevat itseään jo tarpeeksi niin, etteivät kaipaa kovasanaista palautetta tanssiopelta, ja jotka ottavat mieluummin vähän lempeämmän tatsin kun suoraa puhetta tai huutoa. Muumimaailmassa on varjopuolensa: kaikille se ei sovi. Joskus tarvitaan kovempia otteita, ja tähän olemme yrittäneet kiinnittää enemmän huomiota.

2015-06-28-16-23-56

Bubblin’ Movesin open, Bubblin’ Crew:ssa alusta asti mukana olleen Susannan “Sussun” kanssa ollaan juteltu eräästä aiheesta aika lailla viime aikoina: erityisherkkyydestä, HSP:stä. Se on ollut mediassakin esillä paljon. Tämä blogiteksti on ensimmäinen yritys kuvailla erityisherkäksi tunnustautuvien kokemuksia tanssijana, dancehall-piireissä – Ei täydellinen kuvaus erityisherkkyydestä. Toivomme tämän auttavan, jos tunnistat itsessäsi samaa, tai jos tunnistat opettajien käytöstä ja haluat ymmärtää heitä. 

Sussu: Usean tunnin (jopa vuosienkaan!) jälkeen en tiedä, keitä kaikkia muita samalla tunnilla käy. En tunne sitä tai tätä tyyppiä. En huomannut sitä tai tätä. Olenko itseriittoinen ja ylimielinen? Eeeeei sentään. Nyt ymmärrän, että olen huomaamattani rakentanut suojamuurit keskittymistä varten, jotta pärjäisin hälyisissä tilanteissa. Ylivirittyneenä, tai sen tilan pelossa, olen heittänyt laput silmille yrittäen valita vain olennaisimman informaation: opettajan ohjeet, musiikin, mahdollisuuksien mukaan oman peilikuvan. Ymmärrän nyt, että on kyse erityisherkkyydestä.

Perehdyimme molemmat erityisherkkyyteen, ja tunnistimme ominaisuuden itsessämme, viimeisen vuoden aikana. 

Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person. Luokittelun muistamista helpottaa alkukirjaimista muodostuva lyhenne DOES:

D – Depth of processing (syvällinen tiedon prosessointi)

Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

O – Overarousability (kuormittumisalttius)

Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.

E – Emotional intensity (vahva eläytymiskyky)

Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

S – Sensory sensitivity (tarkka havainnointikyky)

Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

http://erityisherkat.wixsite.com/erityisherkat/erityisherkkyys

Suurin osa erityisherkistä on introverttejä kuten Sussu, mutta 30 % on ekstroverttejä kuten Meri-Tuuli. Heille tämä ominaisuus voi olla eräällä tavalla jopa vaikeampi hyväksyä, tai varsinkaan saada muut uskomaan sen olemassaolo heissä, ja sen vaikutukset. Koko väestöstä erityisherkkiä on 15-20 %. 

Meri-Tuuli: Mulle erityisherkkyyden tajuaminen oli aika kova juttu. Olen ajatellut lapsesta saakka, että mussa on jotain vikaa kun en jaksa. Haluan olla ihmisten kanssa, mutta intensiivinen tilanne esim. juhlat tai tanssiopetus vaatii palautumisen yksin. Yritin toimia “kuten kuuluu”, käydä bileissä ja kaikenmaailman kissanristiäisissä verkostoitumassa aikanaan monta vuotta – sain pari hirveetä burn outia tulokseksi. Sittemmin onneksi oon tajunnut, että mä vaan en ole se, joka osallistuu eventeihin joka viikko. Vaikka rakastan ihmisten seuraa ja keskipisteenä olemista :)

Sussu: Opettajana olen huomannut, että kaipaan tunnin alkuun rauhaa, jotta saisin tarjottua parasta oppilaille. Rahastus ja muut säädöt saattavat sekoittaa päätäni. Tässä tosin rutiinin muodostuminen ja kokemuksen karttuminen auttavat, kuten niin monessa asiassa. Tämän keskittymispyrkimyksen vuoksi en ehkä rupattele rennosti – tarkoitukseni ei ole olla kylmä.

Minun on vaikea ottaa yhteyttä kaikkiin oppilaisiin henkilökohtaisesti tunnilla. Puhun usein ryhmälle peilin kautta. Etäännyttäminen tuo rauhaa, joka auttaa vapauttamaan ajatuksenjuoksuni. Silti yritän olla lämpimästi läsnä kaikille. Haluaisin huomioida kaikki, muistaa kaikkien nimet, mutta usein tuntuu kuten hyökyaalto vyöryisi kohti, joten esimerkiksi nimenhuudossa katson vain paperia, en yleensä kohti oppilaita.

Meri-Tuuli: Muistan, kun opetin 20 tuntia tanssia viikossa. Olin ihan ylikierroksilla koko ajan, ja usein teki mieli mennä piiloon oppilailta. Konkreettisesti möyriä jonnekin musalaitteiden taakse. Tunnistan täysin ton Sussun sanoman siis. En pysty edelleenkään helposti ratkaisemaan kaikkia uusia ongelmia tai haasteita ryhmän edessä, vaan täytyy vetäytyä ja miettiä rauhassa. Kyseessä voivat olla vaikkapa koreon tarkat laskuohjeet tai muodostelmat. Ne kaikki seuraavat silmäparit ja odottava tunnelma eivät anna mahdollisuutta kääntyä visiointimoodiin tai keskittyä tarkkoihin yksityiskohtiin.

Opetustyyliin meillä vaikuttaa se, että oletamme, että muut tajuavat pointin puolesta sanasta. Koska itse ei haluaisi huutamista opeilta, niin välttää olemasta liian kova. Välillä liikaakin.

891756_10151434465652833_1978110528_o

Sussu: Oppilaana ”en näe” kaikkia ympärillä olevia. Tiedostamattani olen oppinut pistämään filtterin päälle kuormittavissa tilanteissa. En rekisteröi kaikkia kasvoja, mutta kiinnitän silti huomioita yleiseen viihtyvyyteen: yritän tsekata, näkevätkö takanani olevatkin itsensä peilistä ja mahtuvatko vierustoveritkin liikkumaan. Liian lähellä olevat muut tanssijat voivat häiritä minua. Paljon energiaa menee kontaktin välttämiseen ja tilan antamiseen.

Freestyle on vaikeaa monelle. Erityisherkkyystestin yksi kohta on ”Suoriudun tehtävästä huonommin, kun minua tarkkaillaan.”

Sussu: Päässä pyörii hirveästi tavaraa, kun pitäisi uppoutua vain tanssiin ja musaan. Sitä havainnoi ja analysoi muiden käyttäytymistä – ilmeitä, eleitä, yleistä tunnelmaa, hälyääniä. Pitäisi eläytyä musiikkiin, antaa liikkeiden tulla ja virrata, ”ratsastaa rytmillä”. Mutta, ei apua, kadotan rytmin johonkin pääni kakofoniaan, haparoin, teen hassusti jonkun ”vääräntyylisen” muuvin. Kommenttiraita päässäni ei hiljene, hermostun lisää. Tarkkailen sekä itseäni että ympäristöäni liikaa. 

Ehdottomasti huonoin puoli erityisherkkyydessä on se, ettei päässä olevaa loputonta ärsyketulvaa saa katkaistua. Olispa off-nappi!

Sussu: Joskus olen pystynyt suoriutumaan melko hyvin battlaamisesta yksin. Joskus tila, tunnelma, pakko puristavat minusta jotakin hyvää ulos, puristunkin jonkinlaiseen zoneen. Yllättäen tanssitunneilla ja crew-treeneissä, kun pitäisi olla turvallinen tilanne, saatan mennä aivan lukkoon. Rakastan tanssimista bileissä ja freestailaan niissä yksinkin, mutta huomion keskipisteeksi joutuminen ja odotukset voivat vetää pasmat sekaisin. 

Meri-Tuuli: Tunnistan myös tämän alisuoriutumisongelman: kun tuntee kaikkien odotukset harteillaan, on hirveän vaikea lunastaa niitä.

Esiintyminen, etenkin improvisoiminen, ja arvostelluksi tuleminen on toki usealle vaikeaa. Sosiaalinen ahdistuneisuus tai ujous voivat aiheuttaa samoja ongelmia.

Sussu: Itse en enää määrittelisi itseäni ujoksi tai esiintymispelkoiseksi, mutta kenties sosiaalinen ahdistuneisuus nostaa päätään silloin tällöin.

Meri-Tuuli: Mulle tää on erityisen jännä osuus, koska olen niin sosiaalinen ja puhelias. Ajattelen, että oon piiloujo, ja ambivertti, vaikka vaikutan helposti tietyissä tilanteissa tosi ekstrovertiltä. Se erakkona olo 80% ajasta saa akut niin hyvin ladattua, että sitten duunitilanteissa on paukkuja ja halua olla ihmisille tosi läsnä ja hölistä ja olla all over the place.

Yleisemmin tanssipiireihin liittyen, erityisherkälle voi olla vaikeaa olla tapahtumissa pitkään, jos on kova meteli. Tunnelmaan kiinnittää huomiota kauhean paljon. Jos tietää, että jollakin kaverilla on jotain meneillään, niin seuraa sitä, ja on vaikeaa keskittyä omaan tanssiin ja olemiseen. 

Erityisherkkä ei välttämättä ole kauhean hyvä small talkissa. Saattaa jäädä verkostoitumatta, tai vahingossa antaa kuvan, ettei ole niin ystävällinen. Sitä antaa muiden olla rauhassa, kun itsekin tykkää olla rauhassa. Ja se voidaan tulkita väärin.

Meri-Tuuli: Mä en yhtään osaa sellasta, “kehumiskierros kaikille”, sulla on ihanat vaatteet tänään “naispuhetta”. Uskon, että helpommalla pääsis jos osaisi olla vähän vähemmän rehellinen :) En siksi ehkä ole verkostoitunut skenessä niin paljon kun voisi, koska haluan pitää suhteet läheisinä ja rehellisinä enkä edes paina like-nappulaa videoille, jos en oikeesti tykkää niistä. Ymmärrän, että siitä saattaa helposti tulla välinpitämätön tai epäystävällinen kuva. Toisalta ite ajattelen, että on samanmoisia kun minä olemassa, jotka arvostaa small talkin sijaan enemmän syvempää yhteyttä harvempien ihmisten kanssa.

Joskus tuntui, että näissä piireissä on normaalia käytöstä haukkua muita ja huudella ilkeyksiä somessa – ja sitten olla kun ei mitään olisi tapahtunut. Kuitenkin tuntuu, että on myös paljon herkkiä ja ajattelevia ihmisiä, ja mulla suurimman muutoksen teki se, etten esim. seuraa somea juuri ollenkaan niin ei tarvitse olla osana mitään polemiikkeja.

Kun alotin oman tanssikoulun, olin tosi avoin kaikille ja jaoin asiani ja kotini ja oppini tosi herkästi. Kolahti pahasti kun tajusin, että kaikki ei koe suhdetta yhtä läheiseksi, vaan olen ollut niille ihan vaan tanssinopettaja. Silloin ymmärsin paremmin ihmisten erilaisuuden ja sen, miten tärkeä on pitää julkisessa ammatissa rajaa työn ja henkilökohtaisen välillä. Silti mä oon kiintynyt kaikkiin oppilaisiini, ja mietin vuosikausia missä ne on jos ne on lopettaneet tanssitunnit :)

Isoin onni mulle tulee siitä, että vuosien saatossa ihmiset on lähestyneet tosi henkilökohtaisilla viesteillä, jotka ovat liittyneet siihen, että vaikeista tapahtumista on tanssin ja meidän yhteisön avulla päästy yli. Sellasia kuullessani aina ajattelen, että kyllä Muumimaailmalle on tilaus.

 430935_430632883675085_504232692_n

Tunnistatko itsessäsi samoja piirteitä? Oletko erityisherkkä? Vai johtuvatko ominaisuutesi mielestäsi muista syistä? Tee herkkyystesti vaikkapa täällä http://hsperson.com/test/

Erityisherkkyys ja hyvinvointi Mitä hyötyä? – Kuinka tieto herkkyydestä voi auttaa sinua parempaan elämään. http://www.erityisherkka.fi/blogi/2016/09/27/12804 

Loistavaa loppuviikkoa,

Sussu & Meri-Tuuli

Muumikuva lainattu netistä, muut Bubblin’ Movesin arkistoista.