Minä & Dancehall / Meri-Tuuli

Miksi dancehall? Mitä se on sulle antanut? 

Minä & Dancehall-sarjassa tällä kertaa MINÄ! Eli Meri-Tuuli, Bubblin’ Movesin perustaja ja johtaja.

Minä & Dancehall

1935740_147055022832_7201122_n

Oon käynyt tanssitunneilla, ratsastanut, ollut osa rumbabändiä, suunnistanut, nyrkkeillyt, aerobicannut, bodannut, joogannut, käynyt kuvataidekoulua, treenannut kuubalaisessa ammattilaisafroryhmässä. Kasvanut kurinalaisen urheiluhullun (100 km rullasuksilla normipäivä, normiaamupala=kananmunaa + proteiinijauhetta) taloudessa, jossa vain paras on kyllin hyvä. Kotona oli myös taiteellista, ovet auki kaikille ja paljon ihmispuhetta. Ihmisten kanssa ja ihmisistä.

3164_90576152832_2798950_n

 

Hämärä dancehall-muisto, ehkä 2001, Get Busy ja juhannusjuhlat. Tuli outo fiilis, tässä on joku juttu. Kun näin jamaikalaiset lähtevän juosten Willie Bounceen 2005 Kuubassa jamaikalaisten lääkisläisten opiskelijabileissä, olin myyty. SOUNDI! (iso!), MENO! (överi!), D A G G A T R A I N (tarviiko selittää??). Onneks siellä oli boolia, muuten olis menny pupu pöksyyn. Siinä oli kuitenkin jotain tosi voimakasta, varsinkin social dancing-osuudessa.

1918010_112537107832_1799303_n

Opettelin muuveja eka itekseen ja kuubalaisten/jamaikalaisten avulla ja kuuntelin musaa paljon. Kävin Suomessa ollessani parilla dancehall-kurssilla. Vaikka opet tanssi hyvin, koreot oli hienoja ja musat toimi, silti joku lajille tosi essentiaalinen puuttui. Mihin nää muuvit liittyy? Miks me soudetaan mielikuvitusveneellä salia päästä päähän? Missä on ne yhteiset Willie Bounce-momentit?

4534_100947187832_3600856_n

Opetin EtnoFitnessillä reggaetonia ja salsaa. Kinusin, että saisin sijaistaa dancehall-tuntia. Jotenkin asia eteni niin, että mulla oli kohta omia tunteja. Halusin ja haluan jakaa oivalluksia ja tietoa, mitä oon itse saanut dancehallista mahdollisimman selkeästi ja oikein, monipuolisesti eri näkökulmia yhdistellen. Tärkeimpiä asioita mulle on ollut olla totuudenmukainen, kertoa parhaani mukaan mistä lajissa on kyse, miksi tehdään mitä tehdään.

315451_10150969397687833_1740221150_n

Miks kerroin vanhemmistani tekstin alussa? Kilpailunhalu, täysillä tekeminen, taiteellisuus ja inhimillinen ihmisote taitaa tulla sieltä. Kilpailunhalulla en tarkota muita vastaan kilpailemista, vaan itseä. Haluan tehdä asiat hyvin. Onneksi en enää täydellisesti (toim. huom.!). Dancehall on antanut tälle hyvän ympäristön koska opittavaa ja materiaalia on niin paljon. Voi lukea kirjoja, treenata, keskustella ja tutkia loputtomiin. Tässä vaiheessa tuskin enää kellekään on epäselvää mun nörtteys ja tutkijan luonto? Se on ehdottomasti yksi suuri syy siihen, miks dancehall on vedonnut muhun niin voimakkaasti. Tälläkin hetkellä se murros, mitä Euroopassa on tapahtunut dancehall-skenessä, sen vaikutukset Jamaikan tanssipiireissä ja sen ympärillä käytävä keskustelu – kutkuttavaa.

230957_10150189452932833_7598362_n

Autenttisuuden pyrkimyksen lisäksi mulle on tärkeää ihmisten kohtaaminen. Tanssitunti kokemuksena, ryhmien dynamiikka ja ihmisten motivointi on suurimpia syitä miks teen tätä työtä. Ja suurin anti mitä siitä saan. On mahtava nähdä miten ihmiset oppii ja nauttii ja saa oivalluksia ja kavereita ja fiilistelee ja löytää itsestään uutta.

Mun opehistoriaan mahtuu tosi erilaisia opettajia ja valmentajia. Mietin aina lämmöllä mun ratsastuskisavalmennusryhmän valkkua Leenaa, joka oli hemmetin tiukka mutta kuitenkin siitä aina huomas, että tykkäs musta ja jousti monissa asioissa, esim. että sain tehdä duunia tallilla kun en pystynyt maksamaan valmennuksia kokonaan. Tosi usein kuitenkin mietin käydessäni eri tunneilla, että miksi opettajan pitää huutaa? Miksi asioita ei voi selittää lempeämmin, vähän niinkun opettaisit jotain sun kavereille? Ilman pönötystä ja (päälleliimattua) tylyyttä? Täytyykö kyse olla vaan liikkeiden teknisestä opettamisesta, missä on ihmisläheisyys? Mun visio ei todellakaan ollut mietitty tai hiottu kun aloin opettaa tanssia v. 2006, mutta huomasin että aloin saada toistuvasti palautetta siitä miten huomioin ihmiset ja innostan heitä.

10997021_10152985800857833_3838720380195944311_o

Alkoi syntyä unelma yhteisöstä, jossa dancehall olisi keskiössä, sen “oikea” ja vakava treenaaminen, mutta niin että tärkeässä osassa olisi yhteisöllisyys, osallistava meno ja ihmisten tuominen yhteen. Mun persoonan ja ajan peliin laittaminen 100%. Lopetin duunit yliopistolla ja perustin Bubblin’ Movesin aika lailla tasan 5 vuotta sitten.

943248_10151510721042833_586425975_n

Pahimmillaan/parhaimmillaan ennen oman koulun perustamista opetin 24 tuntia viikossa. Aina täysiä ite tanssien mukana. En malttanut edes kattoa kun oppilaat tekee koreota kun olin niin liekeissä! Illalla itkin suihkussa kun sattu lihaksiin niin paljon.

Aluks oli tärkeintä opettaa muuveja, hulluna vaan muuveja muuveja ja niiden nimiä! Ja kuka on minkäkin keksiny. Biisejä, joissa tulee muuvien nimiä ja lisää muuveja! Se oli jengille kai silloin aika uutta. Joihinkin kyllästyin niin, etten varmaan tänä päivänäkään jaksais opettaa niitä. Tanssillisuushan siinä kärsi. Koen kuitenkin, et sillon sille oli tilaus. Oli paljon dancehall kulttuuritietoutta tunneilla, ja tanssikoulujen jengi alko käymään dancehall-bileissä, missä sit vedettiin isolla jengillä niitä muuveja. Vähitellen homma tasottui, ja tunneille mahtui enemmän muutakin kun muuvien opettelua. Aikanaan mua kiinnosti tosi paljon tietää mahdollisimman paljon muuveja, ja muistaa asioita – sitten vähitellen oivalluksia tuli enemmän syvyystasolla, mikä liittyy mihinkin ja mikä kaikki on samankaltaista. Tällä hetkellä opetusmielessä kiinnostaa eniten liikekielen hiominen ja dancehallin foundation.

286110_10150273032932833_4941611_o

Suurin hype oli varmaan vuonna 2013, kun dancehall oli tosi nosteessa maailmanlaajuisesti. Oli Major Lazor-hitit ja meillä 3 crewiä, Suomessa tanssiryhmiä alkoi syntyä ympäri maata ja bileitä riitti. Buukkasin jamaikalaisia tanssijoita parin kuukauden välein opettamaan.

10690224_10152606818747833_3999260874787323902_n

Miksi dancehall? Hmm, yritän palata tähän. Mun suosikkiasia dancehallissa on aggressiivisuus. Rakastan vahvoja bassoja, angstista elekieltä ja väkivaltasia lyriikoita. Teoriani on, et koska oon oikeesti niin lälläri, saan tanssilla ja koreografioilla toteuttaa aggressiivista puoltani ja olla kova. Sitä fiilistä kun vetää täysillä crewin kanssa saumattomassa yhteistyössä jotain kreisejä asemoveja, ei voi selittää. Lähimmäs pääsin entisessä tanssielämässä kun tanssin afrohaitilaista Vodu-tanssia (voodoo, kyllä, jengi muuttuu menoissa koiriksi. True story, olen nähnyt!). Silti dancehall on aina ollu vahvin huume. Mistään muusta musa ei oo aiheuttanu sitä tunnetta, että tavallaan oot niin läsnä ja niin poissa ja tosi voimakas ja voit tehdä mitä vaan ja päässä on vaan se liike.

1933658_10150118043128025_2832175_o

Toiseksi ihaninta on mun crew. Just pari viikkoa sit itkettiin taas yhdessä, miten siistein juttu ikinä me ollaan! Vaikka ollaan parhaita ja ihania niin ei, en tarkota siistein juttu maailmalle… Vaan toisillemme! Miten ihanaa on, että on ihmisiä, joiden kanssa saat tehdä sitä mitä rakastat (tanssia), taiteilla, olla luova, hullutella, tehdä jotain ihan raivotosissaan, juoda viiniä, puhua kaikki henkilökohtaisuudet ja pukeutua roolivaatteisiin millon haluat. Ja ne on aina sun ja sä niiden.

1795924_10152029622947833_1033607014_o

Tällä hetkellä mietin, mitä haluan dancehallilta. Tai mitä sillä olis mulle seuraavaksi. Tai mulla sille? Tuntuu, että oon kouluttanut porukkaa dancehall-kulttuurissa (natseillut ja paasannut myös, anteeksi!), tuonut tanssikoulujengiä klubeille, sysännyt crewihommia eteenpäin Suomessa, tuonut Jamaikamenoa workshopien kautta tänne, vienyt suomalaisia Jamaikalle ja toki opettanut dancehallia. Tuntuu mukavalta kun asiat rullaa nyt ilman omaa osallistumista kaikkeen toimintaan.

408989_10150575354802833_521366943_n

Oma tanssijuus on jo kauan ollut sivuosassa. Se harmittaa aika ajoin tosi paljonkin. Mietin, oliko kaiken panostaminen opettamiseen sen arvoista? Mitä jäi itselle käteen? Ehkä nyt on sen aika, että olisi tilaa -päässä ja aikataulussa- löytää oma tanssi uudelleen. Erilaisella näkökulmalla takuuvarmasti. Dancehall-kulttuurin ja sen ilmiöiden tutkiminen kiinnostaa myös. Jollain tavalla tuntuu, että oon jonkun uuden äärellä. Aika näyttää minkä!

860267_10151337326292833_1086159875_o

Ihanaa viikkoa ja dancehallia tai jotain muuta siistiä toivoo,

Meri-Tuuli

ps. Tuntuu myös, että haluan kiittää oppilaita siitä, että ootte olleet mukana mun dancehall-taipaleessa ja uskonut mun visioihin. Kiitos!

pps. Mikä teksti kuuluu mihinkin kuvaan?

Minä Uptown Mondaysin ulkopuolella 2012 kun olin 6kk Kingstonissa.

Bubblin’ Movesin oppilasmäärä suurimmillaan joulunäytöksessä 2013.

Kevätshow’n maailmanlopun jälkeen koittanut rauhanlauselma.

Minä ja Espanjan-kiertueen promojulkka 2012.

Pon di river kevätjameissa 2015.

Bubblin’ Crew 2011.

Ekoja parempia promokuvia, 2011. Kuvaaja Fanni Oksanen.

Rumbabändi Los Elementos esiintyy Faces-festareilla 2008.

Mä, Keemi Elite ja Giddy Elite Shoota-treenivideon kuvauksissa 2012.

Bubblin’ Crew 2013.

Minä ja vanha rumbero Santiago de Cuban sunnuntairumbassa 2006.

Mä, Axxia (FRA), Axxian manageri,ja Aida Prima Cali Euroopan dancehall queen-skaboissa 2009. Mä Aidan valkkuna ja frendinä.

Katubileet Kuubassa, 2007.