Minä & Dancehall

Miksi tykkäät dancehallista? Mitä se on sulle antanut? Minä & Dancehall-stoorinsa kertoo ekana Anni, joka aloitti dancehallin kuusi vuotta sitten.
1488040_610208809050824_1802162704_n
Oli syksy 2010 kun ensimmäistä kertaa astuin Meri-Tuulin dancehall-tunnille, 16-vuotiaana mulla oli tanssitaustaa jo reilu 10 vuotta, mutta ei aavistustakaan siitä mitä dancehall vois olla. Alusta alkaen dancehall muutti mun suhtautumisen treeneihin, se oli jotain niin kreisiä, että sen selittäminen oli ihan mahdotonta. Ainut mitä tiesin, et se sai mun kasvoille hymyn joka ulottu korviin asti ja on säilyny messissä treeneissä edelleen. Kavereille sanoin aina et dancehall pitää vaa nähä ja kokea, mut ne tais pitää mua vaan kajahtaneena, selittämässä suu vaahdossa muuveista ja kuuntelemassa musaa, joka ei ollukkaa mitää mainstreamia.
1492648_610213839050321_30439911_o
Mietin usein mitä dancehall on mulle opettanu ja antanu, koska sen harrastaminen ei oo aina ollu ihan itsestäänselvyys, kun aika on ollu kortilla ja pienet vammat ollu innostuksen tiellä. Uskon et dancehall oli parasta mitä mulle ois voinu tapahtua 16-vuotiaana, sain treenata mua vanhempien mimmien ja jätkien kaa jotka oli nii itsevarmoja, upeita, turvallisia aikuisia ja tuntu et dancehallissa sai olla just oma ittensä. Se oli kova juttu silloin. Nyt yli 5 vuotta myöhemmin laji on opettanu mulle omien rajojen rikkomista, tekniikan tärkeyttä, flowta ja hassuttelua unohtamatta. Dancehalliin kuuluu niin paljon kaikkea, kulttuuria ja musaa ja historiaa, toisaalta tuntuu et sen ytimessä mulle on vaa liike, joka on samaan nii siistiä ja överiä, harkittua ja spontaania, jotai mistä ei koskaan tuu saamaan tarpeeks. Siks tää on kai mulle harrastus, joka vetää mua aina puoleensa eikä lakkaa hämmästyttämästä.
250959_10150211848472833_7313277_n
Toim. huom. Vikassa kuvassa Anni ja kumppanit vuonna 2011.
Haluaisitko jakaa oman stoorisi tai kuulla jonkun muun tarinan? Kerro se tai lähetä tarinasi maililla.
Kreisiä ja överiä viikkoa toivoo,
Meri-Tuuli