Jamaikanterveiset!

Dhq Netta tuli juuri Kingstonista parin viikon treenireissulta. Kyselin pikaiset kuulumiset – lisää kuulette sunnuntaina 29.1. Jamaikantuliaisia-workshopissa, jossa Netta opettaa mimmityyliä ja Dhq Wili eli Wilma jäbämoveja. Paikkoja on vielä, tervetuloa nappaamaan uusimmat movet, biisit ja tunnelmat!

16358115_10154516927813019_2080304335_o

Tyypillinen päiväsi Kingstonissa?

Aamupäivällä yleensä chillattiin, otettiin vähän aurinkoa tai käytiin kaupassa tai hengailtiin (sometettiin!). Päivällä oli treenit. Alkuillasta tultiin himaan, safkaa & suihkuun. Ysin aikaan vedettiin yleensä Wilman kaa päikkärit ja 1-2 aikaan lähettiin bileisiin. Jos oltiin todella kuolemanväsyneitä, niin skipattiin bileet ja jäätiin nukkumaan. Sit oli sellasiakin päiviä, että oltiin aamukymmeneltä ekoissa treeneissä pari tuntia ja sit vaihdettiin paikkaa ja oltiin siellä kolme tuntia. Se kyllä vähän kostautu, ainakin ekalla viikolla kun kroppa ei ollu tottunut ja vähän heikotti.

16325612_10154516926758019_2057206560_o

Kenen kanssa treenasit?

Mulla oli tällä kertaa aika lyhyt aika olla Jamaikalla, niin päätin jo heti, että priorisoin mimmitanssijoihin – ensinnäkin sen takia, että opetan Queen stylea, mutta myös siks, että treenaaminen olis laadukasta. Olisin halunnut tehdä myös niin, että treenaan useamman kerran samojen tyyppien kanssa – ja toivottavasti jatkossa teenkin enemmän sitä- mutta toisaalta sitten, kun haluaa uusien tanssijoiden kaa treenata kuitenkin. Mimmitanssijoista treenasin Outshine Girlsien kanssa, Katien ja Rebelin (Christina) ja Tamzin kanssa ja Stacy & Shelly Xpressionin kanssa, sekä Kimikon ja Latonyan kanssa ja Stacia Fyan kanssa.

Uusia tyyppejä oli muutamia, esim. Shelly Xpression, jonka kanssa meillä oli Wilin kanssa yksityistunti oldskool-mimmityylistä. Oli tosi hyvä ja opettavainen tunti! Suosittelen ehdottomasti. Ja toinen jonka haluan mainita, on Katie Outshine girlseistä. Sen kanssa oon pitänyt yhteyttä kyllä aiemmin, mutta en ole koskaan tavannut enkä tanssinut sen kanssa ennen tätä. Sillä oli tosi kivoja juttuja! Treenattiin mimmimovejen lisäksi myös unisex-juttuja Outshine girlseiltä, asemoveja ja sellasia.

 

Suosikkimovet treeneissä?

Mun suosikkimoveja oli ehdottomasti Killa Beanin ja Hectic Dymondsien movet – en malta oottaa Wilman workshopia (nyt sunnuntaina 29.1.!). Mimmimoveista Outshinien movet.

16357703_10154516921428019_1563800904_o

Biisejä, jotka soi bileissä?

Alkaline: Badness it name, Spoil you, Extra lesson

Aidonia: Banga & Trigger

Mavado: Beat and teach

Kartel: Training wheel, Who trouble dem, Half way tree

Ding Dong: Yeng Yeng

Rdx: Backaz

Sensea: Loodi

Spice: Indicator & Siddung (ja juuri kun lähdin niin uusi biisi Sheet jota promotaan nyt bileissä)

Harry Toddler & Ikel Marvius: Middle East

Mimmibiisejä soi bileissä aika vähän loppujen lopuks, mikä oli vähän pettymys. Kun mimmibiisejä sit alko soimaan, niin joko jäbät jatko tanssimista tai sit jengi lähti pois. Vähän niinku viime vuonnakin oli. Mut nyt tuntu jotenkin vielä konkreettisemmalta. Ainoastaan Boasy (Tuesdays) ja Nipple (Tuesdays) oli sellasia, mist tiesi et tulee mimmibiisejä. Ja Nipples olikin mun ihan favorite! Aivan mieletön fiilis ja tunnelma! Vaik siel oli mimmijuttuja, oli gangstajuttuja kans ja se fiilis oli jotenkin ihan mahtava: tosi hyvä energia ja kaikki hymyili kokoajan. Siel oli enemmän mimmejä tosiaan. Ja sit olis ollu noita early partyja (ns. alkuyön bileet=alkaa 12 aikaan, loppuu 2-3 aikaan) perjantaina ja maanantaina, niitä mainostettiin et olis ollu mimmijuttuja. Mut me oltiin tietysti aina nukkumassa sillon :) Nicky Chromazin ja Daniboon promoamat bileet olis ollu niinä päivinä. Tuntu, et jos muina päivinä kun tiistaisin oli mimmitanssijoita bileissä ni ne oli yleensä promoomassa jotain biisiä.

16326651_10154516951443019_2040317499_o

Tän reissun anthem?

Alkalinen Extra lesson.

Mitä uusia moveja jäi mieleen bileistä?

Sticky wine ja Chrome wine oli edelleen kovia, ei ehtiny ihan hirveesti olla mimmitanssijoita bileissä mestoilla, Wilma voi sit jatkaa listaa tästä :) Middle East kansantanssimoveista oli in nyt.

Mitään mieleenpainuvaa oivallusta tältä reissulta?

Ehkä se, että kun oli nyt itellä niin paljon erilaisia opettajia, niin haluaisi itse painottaa opettamisessa tekniikkaa ja toistoa. Ja että muistaisi kertoa tarinoita movejen ja biisien takana, sellasiakin mitkä tuntuu helposti itselle itsestäänselvyyksiltä. Esim. Kartelin Half way tree-biisistä, että mikä se Half way tree on (=paikka Kingstonissa, keskusta). Kun ite mietin, että mistä mun tietosuus joistain asioista on tullu, ni se on just se et sä (Meri-Tuuli), oot kertonu niistä tunneilla, esim. et se et tässä biisissä sanotaan näin ni siks me tehdään näin.

Ja myös se, et sanoisin Jamaikalle menijöille et pitäkää hauskaa siellä, mut älkää sekaantuko vakavasti kehenkään mieheen! Koska kuulin taas kaikenlaista siellä, jota en tässä toista.

Oli myös tällä kertaa kiva linkkaa muiden suomalaisten kaa; me oltiin vika viikko samassa majoituksessa esim. Veeran ja Kassun kanssa, jotka on tuttuja Bubblin’ Movesin tunneilta muutaman vuoden takaa ja bileistä, niin oli nyt kiva tutustuu paremmin. Oli kiva boogi kaikkien kaa – vähän sellanen Finland Link-up fiilis!

16326775_10154516920773019_134901188_o

Kiitos Dhq Netta! Nähdään sunnuntaina workshopissa! En malta odottaa!!

Workshop event: www.facebook.com/events/967893773343300/

Paikalle voi myös ilmestyä ilmoittautumatta, tervetuloa!

Jamaikant

 

 

All who say battyman fi dead, put yuh gun finga inna air!

Dancehall-kulttuurissa on piirteitä, jotka sotivat omia periaatteitani, maailmankuvaani, vastaan. Samaa varmasti ajattelee moni lukija. Homovastaisuus, tiukat sukupuoliroolit, hyväksyttyjen seksiaktien määrittely, väkivallan ihannointi, materialistisuus… Miten näiden kanssa voi elää? Miten nauttia musiikista, kun lyriikoissa tulee näitä vastaan? Miten säilyttää bilefiilis, kun mikkimies saarnaa? Miten voi esiintyä dancehall-fanina ja kulttuurin puolestapuhujana, kun monelle ulkopuoliselle, vaikkapa jonkin muun katutanssin harrastajalle, tulee ekana mielen “boom bye bye inna battybwoy head”?

Nämä kysymykset vaivaavat mieltä säännöllisesti. Ja yleensä niistä eroon pääsee vain välttelemällä. Jos miettii liian paljon ja pitkälle, voiko enää jatkaa koko hommaa? Sitä miettii, miten muka voisi muuttaa kulttuurissa mitään. Mikä oikeus minulla siihen olisi? Minä valkoinen eurooppalainen valistaisin miten tulisi ajatella? Esitin näitä kysymyksiä jo Aseita ja kuolemaa -tekstissäni.

Syihin ja historiaan tutustuminen auttaa ymmärtämään näitä ilmiöitä. Homovastaisuuden taustalla on orjuusaika ja vanhakantaiset kristilliset opetukset. Orjuuden aikana myös miehiä raiskattiin, tarkoituksena nöyryyttäminen, alistaminen, tahdon murtaminen. Poikia hyväksikäytettiin. Kirkko opetti samalla sodomiasta, ja tuomitsi tämän jyrkästi. Seksi oli tarkoitettu vain lisääntymiseen, vaimon ja miehen velvollisuudeksi. Samanlaisia opetuksia saarnataan sunnuntaisin edelleen.

Täytyy toki muistaa, että kaikki jamaikalaiset, dancehall-kulttuurissa elävät, eivät ajattele kaikesta samoin, ja asenteet muuttuvat. Kun on kysytty nuorilta tanssijoilta, mitä ajattelevat homoudesta, moni on sanonut olevansa ihan ok asian kanssa, “tehköön kukakin mitä huvittaa”. Kiellettynä pidettyä suuseksiä käsitellään biiseissä sekä puolesta että vastaan: Cecile oli edelläkävijä vuonna 2003 biisillään Do It To Me, “Just do it to me baby, no matter weh nobody say”. Useammin kuitenkin puhutaan naisten miehille antamasta suuseksistä. Lesbiaanista kuvastoa löytyy ainakin Tommy Lee Spartalta, “She want woman sometimes most time she desire men” (Whine up, 2014). Nämä vain muutama esimerkkinä. 

Jos ongelmallisiin asioihin keskittyy, menee maku koko hommasta. Siispä poimin rusinat pullasta: otan voimaa gangstabiiseistä, nautin rytmistä ja yhteisöllisestä tanssista. Mutta pystyisinkö jättämään huomiotta vastaavat sanoitukset vaikkapa suomalaisen artistin biiseissä? En todellakaan. Miksi sitten teen niin (jamaikalaisen) dancehallin ollessa kyseessä? Onko se tarpeeksi etäinen ja eksoottinen kohde, jossa voin jollakin lailla ymmärtää ja sallia asioita, joita en tavallisesti siedä? Mitä merkitystä varovaisen mielenosoituksellisella nyrpeän naaman näyttämisellä on mikkimiehen huutaessa sellaista, mistä olen eri mieltä? Voinko valinnoillani ja käytökselläni vaikuttaa mihinkään?

Minulla ei ole antaa selviä ratkaisuja. Vain lisää kysymyksiä ja pohdittavaa.

Mitä ajatuksia aihe herättää sinussa?

Viime vuoden suosikkibiisejäni; karua kuvastoa videolla.

Naisetkin vahvistavat käsitystä siitä mitä ‘badman’ saa tehdä ja mitä ei:

http://https://www.youtube.com/watch?v=cWPbGwUQvcE

 

Ajattelevaista viikkoa,
Susanna

Susanna “Zuzan” Kajander on toinen käynnissä olevan Dancehall-verkkokurssin laatijoista, Bubblin’ Crew:n jäsen ja Bubblin’ Movesin opettaja.

Susanna kirjoittaa säännöllisesti blogia Meri-Tuulin kanssa ja omistaa kattavan Dancehall-kirjaston.

 

Dancehallin säännöt

 

Kyselin viime viikolla, minkä asian koette hankalana Dancehallissa, ja yksi monen listaama pulma oli: Mitä tanssia mihinkin biisiin esim. ringissä. 

Olet tanssitunnilla/ ringissä/ battlevuorossa/ klubin tanssilattialla ja olet treenannut Dancehallia, mutta yhtäkkiä sulle tulee mieleen vaan sekamelska moveja ja paniikki iskee: Mitä tähän biisiin pitää tanssia??? Jos olet juuri aloittanut lajin, luultavasti: A. Sheikkaat peffaa iloisesti kaikkeen B. Pidättäydyt freestylesta kokonaan ja ahdistut. Jos taas olet jo tanssinut jonkin aikaa, tiedossa on, että kaikkeen “ei voi” tanssia kaikkea, mutta Apua, mitä voi ja mitä ei ja MITÄ MÄ NYT TEEN?

Breath in, breath out. Kun olet lukenut seuraavan tekstin, olet jo paremmin jyvällä, eikä paniikkitilannetta synny. Sen sijaan, että kahlaat Youtubessa ja Instassa miljoonien movejen seassa ja opettelet kaiken mitä opetella voi, suosittelen asioiden lohkomista yksinkertaisempiin osiin – kuten seuraavassa esitän. Näillä ohjeilla ovat oppineet freestailaamaan jo sadat oppilaat. (Jotka sitä paitsi ovat voittaneet kaikki battlet, joita Suomessa on järjestetty) :)

“DANCEHALLIN SÄÄNNÖT”

eli mitä mihinkin musiikkiin kuuluisi tanssia


Usein muiden katutanssilajien tanssijoilta kuulee nurinaa dancehallin “säännöistä”, jotka koetaan luovuutta kahlitseviksi. Dancehallissa juuri jyvälle päässeet yleensä ovat tarkimpia säännöistä. Tässä mun mielestä pätee yleisesti oppimiseen liittyvä ajatus: niin kuin lapsi oppiessaan sääntöjä kokee tarpeelliseksi noudattaa niitä tismalleen, mutta myöhemmin sääntöjen sisäistyessä ottaa enemmän vapauksia. Sääntöjen rajoissa kuitenkin toimien, voi myös dancehallissa tanssia vapaasti miten vain, kun ymmärrys näihin lajiin kuuluviin linjauksiin on sisäistetty. Lyhyesti sanottuna ajattelen, että sääntöjä voi rikkoa, kun ne ensin tuntee.


Usein dancehall-movet (=’dances’ Jamaikalla) jaetaan tanssijoiden keskuudessa tyylin ja tunnelman mukaan neljään kategoriaan, esimerkiksi seuraavasti:


HAPPY DANCES


GUN DANCES


DANCING DANCES


GIRL DANCES


Luokittelu auttaa tanssimovejen opettelua ja muistamista. Sen lisäksi luokittelun avulla voit paremmin oppia ymmärtämään, mitkä movet sopivat mihinkin musiikkiin.

Biisien luokittelu voi mennä esimerkiksi näin:


HAPPY TUNES

GANGSTA TUNES

DANCING TUNES

GIRL TUNES



(
TUNE = biisi)



Tyylijako ei ole kiveen kirjoitettu, vaan sellainen jota olen havainnut yleisesti käytettävän, ja joka myös omasta mielestäni selkeyttää lajin hahmottamista ja varsinkin movejen muistamista, freestylen harjoittelua ja koreografioiden rakentamisen aloittamista.

Happy tunes

Happy tunesit eli iloiset biisit ovat usein rytmiltäänkin iloluontoisia, kevyempiä ja suht nopeatempoisia. Biisien sanoituksissa lauletaan juhlimisesta (“Party on weekend/every weekend/with my real friends” – Popcaan), ganjan polttamisesta, shamppanjan juomisesta, vaatteista, rahasta, kavereista, biitsille menosta ja hauskanpidosta. Iloisia bailausbiisejä tulee usein eniten ulos juuri ennen kesää ja joulun juhlakauden alla.


Happy dances eli iloluontoiset tanssit voivat olla oikeastaan mitä vaan, missä moven tunnelma ja liikekieli ei ole hyökkäävä tai aggressiivinen eikä aseiden käyttöä kuvaavaa liikekieltä esiinny.


Tähän kategoriaan laittaisin lähes kaikki Dancing dances eli biletanssit/party dancet
.

Gangsta tunes


Gangsta tunes eli aggressiiviset biisit, joista voi myös käyttää nimitystä “badman tunes” ovat selkeästi tunnelmaltaan hyökkääviä ja vahvoja. Basso mahdollisesti suuremmassa osassa?
Lyriikoissa puhutaan välienselvittelyistä, valta-asetelmista, väkivallasta, aseista ja niiden käyttämisestä, ghetosta, yhteiskunnan olosuhteista ja korostetaan omaa vahvuutta ja valtaa.


Gun dances eli asemovet ovat nimensä mukaisesti moveja, joissa demonstroidaan erilaisten aseiden käyttöä: ase voi olla pistooli, joka muodostuu sormista tai voidaan kantaa mukana isompaa asetta, jolla tanssiessa osoitetaan, ammutaan jne. Battleissa käytetään useimmiten asemoveja. 


Dancing tunes


Dancing tunes eli tanssibiisit ovat biisejä, joissa tanssiohjeet tulevat lyriikoissa selkeästi esiin. Tanssija tanssii sen mukaan, mitä moveja biisissä mainitaan. Yhdessä tanssibiisissä voi olla vaikka kymmenen movea (esimerkiksi RDX – Movements, 2010) tai sitten vain yksi (Macka Diamond – Cowfoot, 2011). Useimmiten biisit sisältävät ainakin kaksi movea. 


Dancing dances, party dances eli biletanssit ovat yleensä yksinkertaisia. Niiden tarkoitus on, että kaikki pystyvät omaksumaan ja tanssimaan niitä, eivät vain tanssijat. Fiilis biletansseissa on yleensä positiivinen ja energinen, yhdessä hyvällä fiiliksellä tanssiminen on näissä sosiaalisissa kansantansseissa tärkeintä!

Girl tunes


Girl tunes eli mimmibiisit tarkoittavat Jamaikalla biisejä, joihin naiset tanssivat naisellisia moveja tai naisten kehittämiä moveja (queen style, female dancehall ja girl steps ovat yleisimmin käytössä olevia termejä). Biisit on suunnattu selkeästi naisille ja niissä puhutaan naisista. Teemoja ovat usein tanssiohjeet kuten biletansseissakin, tai naisten ominaisuudet: sekä ulkoiset että sisäiset. Tempoltaan ja tyyliltään biisit voivat olla millaisia tahansa: alakategoriat happy dances, aggressiiviset ja dancing dances voitaisiin erottaa mimmibiiseistäkin vielä erikseen, ja mahdollisesti kehitellä lisääkin alaluokkia.


Girl dances eli mimmitanssit voivat olla naisille suunnattuja biletansseja, joissa toistetaan biisissä annettuja ohjeita ja mainittuja moveja, tai naistanssijoiden kehittämiä moveja. Suuren osan viime vuosien mimmitansseista on tehnyt Latonya Style, jonka tyyli Stylish Moves on vakiinnuttanut paikkansa dancehallissa ympäri maailman. Mimmimoveihin mennään kunnolla ensi viikolla, kategoria on laaja ja sisältää paljon eri tyylisiä liikkeitä.



Miten nämä jaot käytännössä vaikuttavat?

Jamaikalla, usein Suomessakin, dancehall-bileissä biisit soitetaan segmentteinä, eli tietyn tyyliset biisit kokonaisuuksina. Jamaikalla bileissä segmentit menevät aika lailla suht’ samaa kaavaa noudattaen, joten voit jopa ajoittaa tulosi niin, ettet kuule niin sanottuja “early tuneseja” eli alkuillan lämmittelybiisejä ollenkaan, vaan pääset suoraan tykitykseen mukaan :) Tästä aiheesta lisää vielä biletanssiosiossa tokavikalla viikolla!


Segmenttijako auttaa aloittelevaa tanssijaa havainnoimaan, mitä moveja tanssijat mihinkin musaan tanssivat. Ja näin bongaamaan kategoriat ja yhdistämään moveja niihin.


Alkuun pääset vaikka seuraavilla kysymyksillä:



*Minkä tyylinen biisi soi? Iloinen vai aggressiivinen rytmi ja tunnelma?


*Tuleeko biisissä tanssiohjeita, eli toistuuko joku sana/lause jatkuvasti kertosäkeessä?


*Mistä biisissä lauletaan? Jo muutaman sanan bongaaminen voi selkiyttää tyylilajin.


Dancehallissa biisien lyriikat ovat suuressa roolissa, perussääntö on kuitenkin etsiä aina ensin musiikin rytmi ja opetella laskemaan tahtia musiikista. Lyriikoiden tulkinta tulee mukaan sitä mukaa kun niitä alkaa ymmärtää. Dancehall-biisit lauletaan patwaksi, joten ei ole ihan helppoa ymmärtää sanoituksia. Youtubesta löytyy usein biisejä “with lyrics”-versioina, jolloin saat biisin sanat tekstinä ja ymmärtäminen on helpompaa.


Yllä mainitut luokittelut ovat suuntaa antavia, suurin osa moveista on neutraaleja niin että niitä voisi tanssia monenlaisiin biiseihin.


Pitkälle pärjääkin sillä ajatuksella, että jos biisi on iloinen, pidättäydy asemoveista!

Muuten moveja voi muunnella musiikin mukaan tiukemmiksi, hyökkäävämmiksi tai pehmeämmiksi ja kevyemmiksi.

Toivottavasti tämä selkeytti päätäsi.

Kysymyksiä saa edelleen pistää tulemaan!

Jos haluat lisää tämän kaltaisia juttuja, ja ilmaisen oppaan

Näin pääset alkuun Dancehallissa ilman tanssitunteja”, niin jätä sähköpostiosoitteesi alle.

Terkuin,

Meri-Tuuli & Sussu

1487952_633021156744772_1732602661_o

Mahtuuko Dancehalliin herkistelyä?

Miksi tanssikoulussamme ei huudeta – miksi Muumimaailma syntyi?

Olen vuosien saatossa silloin tällöin kuvaillut Bubblin’ Movesia Muumimaailmaksi. Mä oon pelännyt ja jännittänyt elämäni aikana kaikkea, mutta varsinkin opettajia. Kun aloin itse opettamaan tanssia, päätin, että teen kaikkeni, ettei ihmisten tarvitsisi pelätä. Tulin luoneeksi Muumimaailman, jossa viihtyvät kokemukseni mukaan ne, jotka arvostelevat itseään jo tarpeeksi niin, etteivät kaipaa kovasanaista palautetta tanssiopelta, ja jotka ottavat mieluummin vähän lempeämmän tatsin kun suoraa puhetta tai huutoa. Muumimaailmassa on varjopuolensa: kaikille se ei sovi. Joskus tarvitaan kovempia otteita, ja tähän olemme yrittäneet kiinnittää enemmän huomiota.

2015-06-28-16-23-56

Bubblin’ Movesin open, Bubblin’ Crew:ssa alusta asti mukana olleen Susannan “Sussun” kanssa ollaan juteltu eräästä aiheesta aika lailla viime aikoina: erityisherkkyydestä, HSP:stä. Se on ollut mediassakin esillä paljon. Tämä blogiteksti on ensimmäinen yritys kuvailla erityisherkäksi tunnustautuvien kokemuksia tanssijana, dancehall-piireissä – Ei täydellinen kuvaus erityisherkkyydestä. Toivomme tämän auttavan, jos tunnistat itsessäsi samaa, tai jos tunnistat opettajien käytöstä ja haluat ymmärtää heitä. 

Sussu: Usean tunnin (jopa vuosienkaan!) jälkeen en tiedä, keitä kaikkia muita samalla tunnilla käy. En tunne sitä tai tätä tyyppiä. En huomannut sitä tai tätä. Olenko itseriittoinen ja ylimielinen? Eeeeei sentään. Nyt ymmärrän, että olen huomaamattani rakentanut suojamuurit keskittymistä varten, jotta pärjäisin hälyisissä tilanteissa. Ylivirittyneenä, tai sen tilan pelossa, olen heittänyt laput silmille yrittäen valita vain olennaisimman informaation: opettajan ohjeet, musiikin, mahdollisuuksien mukaan oman peilikuvan. Ymmärrän nyt, että on kyse erityisherkkyydestä.

Perehdyimme molemmat erityisherkkyyteen, ja tunnistimme ominaisuuden itsessämme, viimeisen vuoden aikana. 

Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta saakka. Aron luokittelee erityisherkkyyden piirteet neljään pääryhmään kirjassaan Psychotherapy and the Highly Sensitive Person. Luokittelun muistamista helpottaa alkukirjaimista muodostuva lyhenne DOES:

D – Depth of processing (syvällinen tiedon prosessointi)

Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

O – Overarousability (kuormittumisalttius)

Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.

E – Emotional intensity (vahva eläytymiskyky)

Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

S – Sensory sensitivity (tarkka havainnointikyky)

Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

http://erityisherkat.wixsite.com/erityisherkat/erityisherkkyys

Suurin osa erityisherkistä on introverttejä kuten Sussu, mutta 30 % on ekstroverttejä kuten Meri-Tuuli. Heille tämä ominaisuus voi olla eräällä tavalla jopa vaikeampi hyväksyä, tai varsinkaan saada muut uskomaan sen olemassaolo heissä, ja sen vaikutukset. Koko väestöstä erityisherkkiä on 15-20 %. 

Meri-Tuuli: Mulle erityisherkkyyden tajuaminen oli aika kova juttu. Olen ajatellut lapsesta saakka, että mussa on jotain vikaa kun en jaksa. Haluan olla ihmisten kanssa, mutta intensiivinen tilanne esim. juhlat tai tanssiopetus vaatii palautumisen yksin. Yritin toimia “kuten kuuluu”, käydä bileissä ja kaikenmaailman kissanristiäisissä verkostoitumassa aikanaan monta vuotta – sain pari hirveetä burn outia tulokseksi. Sittemmin onneksi oon tajunnut, että mä vaan en ole se, joka osallistuu eventeihin joka viikko. Vaikka rakastan ihmisten seuraa ja keskipisteenä olemista :)

Sussu: Opettajana olen huomannut, että kaipaan tunnin alkuun rauhaa, jotta saisin tarjottua parasta oppilaille. Rahastus ja muut säädöt saattavat sekoittaa päätäni. Tässä tosin rutiinin muodostuminen ja kokemuksen karttuminen auttavat, kuten niin monessa asiassa. Tämän keskittymispyrkimyksen vuoksi en ehkä rupattele rennosti – tarkoitukseni ei ole olla kylmä.

Minun on vaikea ottaa yhteyttä kaikkiin oppilaisiin henkilökohtaisesti tunnilla. Puhun usein ryhmälle peilin kautta. Etäännyttäminen tuo rauhaa, joka auttaa vapauttamaan ajatuksenjuoksuni. Silti yritän olla lämpimästi läsnä kaikille. Haluaisin huomioida kaikki, muistaa kaikkien nimet, mutta usein tuntuu kuten hyökyaalto vyöryisi kohti, joten esimerkiksi nimenhuudossa katson vain paperia, en yleensä kohti oppilaita.

Meri-Tuuli: Muistan, kun opetin 20 tuntia tanssia viikossa. Olin ihan ylikierroksilla koko ajan, ja usein teki mieli mennä piiloon oppilailta. Konkreettisesti möyriä jonnekin musalaitteiden taakse. Tunnistan täysin ton Sussun sanoman siis. En pysty edelleenkään helposti ratkaisemaan kaikkia uusia ongelmia tai haasteita ryhmän edessä, vaan täytyy vetäytyä ja miettiä rauhassa. Kyseessä voivat olla vaikkapa koreon tarkat laskuohjeet tai muodostelmat. Ne kaikki seuraavat silmäparit ja odottava tunnelma eivät anna mahdollisuutta kääntyä visiointimoodiin tai keskittyä tarkkoihin yksityiskohtiin.

Opetustyyliin meillä vaikuttaa se, että oletamme, että muut tajuavat pointin puolesta sanasta. Koska itse ei haluaisi huutamista opeilta, niin välttää olemasta liian kova. Välillä liikaakin.

891756_10151434465652833_1978110528_o

Sussu: Oppilaana ”en näe” kaikkia ympärillä olevia. Tiedostamattani olen oppinut pistämään filtterin päälle kuormittavissa tilanteissa. En rekisteröi kaikkia kasvoja, mutta kiinnitän silti huomioita yleiseen viihtyvyyteen: yritän tsekata, näkevätkö takanani olevatkin itsensä peilistä ja mahtuvatko vierustoveritkin liikkumaan. Liian lähellä olevat muut tanssijat voivat häiritä minua. Paljon energiaa menee kontaktin välttämiseen ja tilan antamiseen.

Freestyle on vaikeaa monelle. Erityisherkkyystestin yksi kohta on ”Suoriudun tehtävästä huonommin, kun minua tarkkaillaan.”

Sussu: Päässä pyörii hirveästi tavaraa, kun pitäisi uppoutua vain tanssiin ja musaan. Sitä havainnoi ja analysoi muiden käyttäytymistä – ilmeitä, eleitä, yleistä tunnelmaa, hälyääniä. Pitäisi eläytyä musiikkiin, antaa liikkeiden tulla ja virrata, ”ratsastaa rytmillä”. Mutta, ei apua, kadotan rytmin johonkin pääni kakofoniaan, haparoin, teen hassusti jonkun ”vääräntyylisen” muuvin. Kommenttiraita päässäni ei hiljene, hermostun lisää. Tarkkailen sekä itseäni että ympäristöäni liikaa. 

Ehdottomasti huonoin puoli erityisherkkyydessä on se, ettei päässä olevaa loputonta ärsyketulvaa saa katkaistua. Olispa off-nappi!

Sussu: Joskus olen pystynyt suoriutumaan melko hyvin battlaamisesta yksin. Joskus tila, tunnelma, pakko puristavat minusta jotakin hyvää ulos, puristunkin jonkinlaiseen zoneen. Yllättäen tanssitunneilla ja crew-treeneissä, kun pitäisi olla turvallinen tilanne, saatan mennä aivan lukkoon. Rakastan tanssimista bileissä ja freestailaan niissä yksinkin, mutta huomion keskipisteeksi joutuminen ja odotukset voivat vetää pasmat sekaisin. 

Meri-Tuuli: Tunnistan myös tämän alisuoriutumisongelman: kun tuntee kaikkien odotukset harteillaan, on hirveän vaikea lunastaa niitä.

Esiintyminen, etenkin improvisoiminen, ja arvostelluksi tuleminen on toki usealle vaikeaa. Sosiaalinen ahdistuneisuus tai ujous voivat aiheuttaa samoja ongelmia.

Sussu: Itse en enää määrittelisi itseäni ujoksi tai esiintymispelkoiseksi, mutta kenties sosiaalinen ahdistuneisuus nostaa päätään silloin tällöin.

Meri-Tuuli: Mulle tää on erityisen jännä osuus, koska olen niin sosiaalinen ja puhelias. Ajattelen, että oon piiloujo, ja ambivertti, vaikka vaikutan helposti tietyissä tilanteissa tosi ekstrovertiltä. Se erakkona olo 80% ajasta saa akut niin hyvin ladattua, että sitten duunitilanteissa on paukkuja ja halua olla ihmisille tosi läsnä ja hölistä ja olla all over the place.

Yleisemmin tanssipiireihin liittyen, erityisherkälle voi olla vaikeaa olla tapahtumissa pitkään, jos on kova meteli. Tunnelmaan kiinnittää huomiota kauhean paljon. Jos tietää, että jollakin kaverilla on jotain meneillään, niin seuraa sitä, ja on vaikeaa keskittyä omaan tanssiin ja olemiseen. 

Erityisherkkä ei välttämättä ole kauhean hyvä small talkissa. Saattaa jäädä verkostoitumatta, tai vahingossa antaa kuvan, ettei ole niin ystävällinen. Sitä antaa muiden olla rauhassa, kun itsekin tykkää olla rauhassa. Ja se voidaan tulkita väärin.

Meri-Tuuli: Mä en yhtään osaa sellasta, “kehumiskierros kaikille”, sulla on ihanat vaatteet tänään “naispuhetta”. Uskon, että helpommalla pääsis jos osaisi olla vähän vähemmän rehellinen :) En siksi ehkä ole verkostoitunut skenessä niin paljon kun voisi, koska haluan pitää suhteet läheisinä ja rehellisinä enkä edes paina like-nappulaa videoille, jos en oikeesti tykkää niistä. Ymmärrän, että siitä saattaa helposti tulla välinpitämätön tai epäystävällinen kuva. Toisalta ite ajattelen, että on samanmoisia kun minä olemassa, jotka arvostaa small talkin sijaan enemmän syvempää yhteyttä harvempien ihmisten kanssa.

Joskus tuntui, että näissä piireissä on normaalia käytöstä haukkua muita ja huudella ilkeyksiä somessa – ja sitten olla kun ei mitään olisi tapahtunut. Kuitenkin tuntuu, että on myös paljon herkkiä ja ajattelevia ihmisiä, ja mulla suurimman muutoksen teki se, etten esim. seuraa somea juuri ollenkaan niin ei tarvitse olla osana mitään polemiikkeja.

Kun alotin oman tanssikoulun, olin tosi avoin kaikille ja jaoin asiani ja kotini ja oppini tosi herkästi. Kolahti pahasti kun tajusin, että kaikki ei koe suhdetta yhtä läheiseksi, vaan olen ollut niille ihan vaan tanssinopettaja. Silloin ymmärsin paremmin ihmisten erilaisuuden ja sen, miten tärkeä on pitää julkisessa ammatissa rajaa työn ja henkilökohtaisen välillä. Silti mä oon kiintynyt kaikkiin oppilaisiini, ja mietin vuosikausia missä ne on jos ne on lopettaneet tanssitunnit :)

Isoin onni mulle tulee siitä, että vuosien saatossa ihmiset on lähestyneet tosi henkilökohtaisilla viesteillä, jotka ovat liittyneet siihen, että vaikeista tapahtumista on tanssin ja meidän yhteisön avulla päästy yli. Sellasia kuullessani aina ajattelen, että kyllä Muumimaailmalle on tilaus.

 430935_430632883675085_504232692_n

Tunnistatko itsessäsi samoja piirteitä? Oletko erityisherkkä? Vai johtuvatko ominaisuutesi mielestäsi muista syistä? Tee herkkyystesti vaikkapa täällä http://hsperson.com/test/

Erityisherkkyys ja hyvinvointi Mitä hyötyä? – Kuinka tieto herkkyydestä voi auttaa sinua parempaan elämään. http://www.erityisherkka.fi/blogi/2016/09/27/12804 

Loistavaa loppuviikkoa,

Sussu & Meri-Tuuli

Muumikuva lainattu netistä, muut Bubblin’ Movesin arkistoista.

Minä & Dancehall: Susanna

“Ketkä haluis esiintyä messuilla?” Oli loppuvuosi 2009, olin käynyt Meri-Tuulin tunneilla EtnoFitnessillä muistaakseni kesästä saakka, osa niistä oli ollut reggaetonia – keväällä olin käynyt Heinin Ndombolossa ja muilla afrotunneilla. Edellisen kerran olin ollut tanssitunneilla teininä. Lähestyin, vähän itseni yllättäen, ja sanoin et, mua kiinnostais. Merkku vastasi rohkaisevalla, innokkaalla äänellä jotenkin et “joo ilman muuta!”.

Reggae Stomp 2010 kuva Anna Muinonen

Ekan Mascotin keikan jälkimainingeissa 2010. Kuva Anna Muinonen.

Siitä alkoi elämänmuutos. Olin 28-vuotias. Myöhemmin selvisi, että ollaan Meri-Tuulin kaa samana vuonna, 1981, syntyneitä. Mulla oli ihan muunlaiset musataustat, mm. glam rockia, punkia, goottia, varhaista hipsterimenoa -ei mitään kunnollista hoppitietoutta niin kuin monella nykyisellä dancehall-tyypillä, eikä oikeestaan yhtään dancehallia, koska Shaggyn Mr. Lova Lovaa ja 2000-luvun alun Sean Paulia ei lasketa. Mistä mä sain kiinnostuksen dancehalliin -hitto, en muista!

Itken näppäillessäni tätä. Oikeesti. Sitä ei ehkä uskois, koska oon useimmiten julkisesti hillitty ja hallittu, mutta oikeasti herkkä, tunteellinen ja empaattinen.

Päädyin Bubblin’ Crew’hun, alkuperäisjäseneksi. Esiinnyttiin samalla messuesitysporukalla Merkun valmistujaisissa sen kavereille ja perheelle Ipan keksimällä nimellä Bubblin’ Babez, helmikuussa 2010. Samana iltana vedettiin show toisen kerran Selecta Andorin birthday basheilla Mascotissa. Oli aika hämmentävää astua lavalle kauheen tungoksen keskelle, häikäiseviin spottivaloihin. Mutta hauskaa se silti oli, ja parin kuukauden päästä Andor otti meidät toiselle keikalle samaan mestaan Reggae Stompeihin. Vedettiin mm. Beenien Gimmie Gimmie. Kaikki oli mulle aivan uutta ja jännää, vedin keikan jälkeen täyshiessä ja innostuneena niitä vähiä osaamiani muuveja.

Popcaan ja Jah Vinci keikka,kuva Kirsi Veijola 2011

Bubblin’ Bbz lämmittelee Popcaania & Jah Vinciä 2011. Kuva Kirsi Veijola.

Dancehallin kautta löytyi taiteellinen ilmaisukanava, avautui uusi erikoinen maailma, löytyi ryhmä jonka kanssa taiteilla, pukeutua hassusti, sekoilla ja puhua syviä – ja toki tanssia, vaikka olin tanssinut antaumuksella vapaamuotoisesti aiemmin mm. Kutosen Death Discossa. Löytyi myös tämän hetken paras ystävä.

Koin toisen murrosiän eräällä lailla. Uusi ympäristö. Kuka minä olen tässä ympäristössä? Miten ymmärrän kaiken? Mikä on sopivaa? Se ravisti mut tavallaan ulos kuoresta. Musta tuli aika hyvä jossain. Esiintyjä. Opettajakin. (Samaan aikaan työssä museossa opastin ryhmiä ja vedin työpajoja, vastasin yhdestä osa-alueesta – minä, joka aina oli laitettu ujo tyttö -kategoriaan).

Crewmestaruus 2013 kuva Annika Hakala

Suomen ensimmäinen Dancehall Crew-kisa 2013. Kuva Annika Hakala.

Kesä-heinäkuussa 2010 käytiin ekan kerran Jamaikalla, Kingstonissa. Kaupunkiin julistettiin hätätila, Christopher “Dudus” Cokea, Tivoli Gardensin donia metsästettiin armeijan voimin -joten katubileitä ei oikeastaan ollut. Kovia hittejä oli mm. Popcaanin Dream, Gangster City ja Vybz Kartelin Thank Yuh Jah. Mä luulen, että ne on muokannut mun käsitystä koko dancehall-kulttuurista ylipäätään. Siellä on aina se melankolinen pohjavire, ghetto youthien kamppailu elämässä. Myöhemmin heilastelin yhden ghettopojan kanssa, mikä ei täysin ollut viisas ratkaisu, mutta pääsin näkemään zinc fence‘ien takana elävien arkea jonkin verran ja kulkemaan mainetta haikailevien tanssijoiden matkassa.

Lähes joka matkalla etsin kirjakaupoista dancehall-kulttuuriin liittyvää kirjallisuutta, ja tilasin kirjoja netistä. Ne avasivat uusia näkökulmia, ja matkoilla pystyin yhdistelemään kokemustietoa lukemaani. Käyntejä Jamaikalla on nyt seitsemän, kaikki vähä ylimääräinen raha on mennyt niihin.

Mojito Mondays, Kingston, 2016

Mojito Mondays, Kingston, Jamaika 2016.

Dancehall myös muokkasi kehonkuvaani, niin kuin monen kohdalla on käynyt. Olin aina ollut se “liian laiha” tyttö, jonka ohutta vyötäröä kaikki kauhistelivat, “sähän katkeet kohta!”. Olin sellainen “laiha lihava”, hoikka, löysä. Sitten jossakin vaiheessa aloin saada kehuja takapuolestani. Vaikuttiko tähän tanssin kasvattamat lihakset – en muista. Jonain kesänä tätini kehuivat kyllä, että reisiini oli muodostunut lihaksia. Osasin sheikata persustani aika hyvin, vaikkei se kovin iso ollutkaan, kenties sopivan muotoinen. Minulle tuli uusi mielikuva reitevästä, persevästä naisesta – ei tytöstä (verrattuna ylävartaloni kokoon).

Andor bday bash 2013 kuva Fanni Oksanen

 

Selecta Andorin synttärilahjaesitys 2013. Kuva Fanni Oksanen.

Jossakin vaiheessa “dancehall queen style” kuitenkin jäi sivuun. Keskityin paljon ns. movesiin, ja kenties iän tai muiden fyysisten kykyjen takia en jaksanut panostaa akrobaattisiin temppuihin enää. Joillekin tulee yllätyksenä se, että käytän myös korkokenkiä ja näytän ihan naiselta välillä, tykkään kovasti myös tanssia sensuellisti korkkareissa. Tanssitunneilla ja bileissä vaan useimmiten täytyy olla erityyliset varusteet. Monilla on musta se androgyyni-mielikuva, mikä ei sinänsä haittaa yhtään. Rakastan sitä, että dancehall-tanssissa voin olla sekä vahva, “miehekäs” että “överinaisellinen” jos haluan. Olen dagannut Kingstonissa alkkarit vilkkuen, samalla tiedostaen sen “hölmö valkoinen nainen”-kliseen, sekä näyttäytnyt synkempänä hahmona, jota taksikuskit aina kutsuivat porukan gangstaksi tai Elite Teamin Cosmic “Hot headiksi”.

Helsinki Reggae Festival keikkaasuissa 2014

 

Helsinki Reggae Festival 2014. Kuva Media Roots.

Olen löytänyt taas uudenlaisen kiinnostuksen dancehall-kulttuuriin ja Jamaikaan. Minua kiinnostaa tutkia ja tarkkailla erilaisia ilmiöitä. Olen entistä kriittisempi joitakin ilmiöitä kohtaan, ja varmempi omista näkökannoistani. Jotkut asiat ovat sellaisia, joita on vaikea sovittaa omaan maailmankatsomukseen, kuten Jamaikan olemattomat LGBT-oikeudet, tiukat sukupuoliroolit, kolorismi ja skin bleaching. Olen näiden kuuden vuoden aikana oppinut paljon mm. kielestä “patwasta”, kulttuurista ja tanssista, ja samalla edelleen itsestäni. Minulla on aina rennompi, varmempi olo omasta asemastani ja roolistani – syytä ollakin, täytän syksyllä 35 vuotta.

Minä & Dancehall: Maimi

Minä ja Dancehall- tarinansa kertoo tänään Maimi.

MINÄ JA DANCEHALL

Tais olla vuosi 2013 kun alotin dancehallin. Olin miettinyt jo pidemmän aikaa et olis ihana harrastaa jotain tanssia. Googlettelin ja eksyin kattoo Bubblin´ Movesin YouTube-videoita. Muistan et mun ekoja ajatuksia oli et Vau, mäkin haluun oppia tanssii ja liikuttaa mun kehoa noin!

13254022_10154204429853699_4406736193204336515_n

 

 

 

 

 

 

 

Lähdin päättäväisesti tunneille vaikka jännitti ihan hulluna koska mun tanssitaustat oli niin olemattomat.

Muistan todella elävästi mun ekan dancehall-tunnin joka oli vielä Queenstyleä. Mulla oli päällä iso löysä t-paita joka yletty polviin asti ja muutenkin olemus oli sellanen että toivottavasti kukaan ei huomaa mua. Olin tosi epävarma ja en yhtään sujut oman kroppani kanssa. Itsetunto laahas maassa ja olin sillon myös jumissa huonossa parisuhteessa mikä ei auttanut yhtään ton huonon itsetunnon kanssa.

Jatkoin tanssimista ja opin jo ekalla yrittämällä seisoo päälläni, mikä oli super siistiä! Innostuin tosi paljon kun huomasin että opin nopeeta erilaisia akrobatia temppuja ja pysyin ihan hyvin kärryillä myös koreografioissa. Itsetuntoni kasvoi ihan älyttömästi. Tunsin olevani naisellinen ja oli ihanaa et tunneilla kaverit kehu et vitsi sulla on hyvä pylly (itse olin aina ajatellut et se on liian iso, heh).

13266025_10154204426318699_737944310773395708_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nk. Dancehall moves-tunnit eli dancehallin miehekkäämpi staili tuli sit myöhemmin kuvioihin kun aloin ymmärtää lajista enemmän. Musta on älyttömän siistiä että yks tanssilaji sisältää kaks niin eri tyyliä! Niiden väliltä on mahdotonta valita koska molemmat on niin siistejä ja niin erilaisia. Toisinaan on enemmän fiilistä äijä/gangsta/ase meininkiin ja toisinaan taas naiselliseen ja provosoivaan tyyliin.

13241399_10154204430453699_1952343817244813091_n

 

 

 

 

 

 

Parasta Bubblin’ Movesissa on se, että tietää että opettajat ja meininki parasta ja niin autenttista kun voi olla. Ei oo mitään wannabe dancehallia tai jotain fusion meininkiä, vaan juurikin sitä itseään mitä tanssitaan Jamaikalla.

Bubblin´ Movesin kautta oon myös saanu paljon ystäviä ja enää en todellakaan häpee itteeni tai omaa kroppaani. Musta on myös mieletöntä olla mukana kertomassa/näyttämässä ihmisille et mitä dancehall oikeasti on. Dancehall to di world !

13243856_10154204426518699_7219901657627882112_o

1998- Dancehall Terrorists!

DANCEHALL TERRORISTS

1998-n.2011

Suomen dancehall-tanssijoiden ja -crewien historiasarjassa seuraavana on vuorossa Dancehall Terrorists eli
Martina ”Ms. Sanchez”
Simone  ”Suga Brown”
Belinda “Chenill”
Stephanie  “Luxxus”

13183205_10154197418448308_1953797591_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miksi innoistuitte aikoinaan dancehallista? Miten crew’nne syntyi? Milloin aloititte?

Aloitettiin toiminta vuonna 1998. Dancehall on muutaman meidän ryhmäläisten kulttuuria, koska ovat Jamaikalla syntyneitä, ja kulttuuri pysynyt vahvasti heidän mukanaan, vaikka tänne ovat muuttaneet, ystävyyden kautta dancehall tuli tärkeäksi muillekin. Tehtiin kotona koreoita vain, koska se oli hauskaa ja meillä kaikilla jonkin sortin tanssijatausta. Siitä sitten ajatus esiintymisiin tuli.

13219656_10154197418478308_657733507_n

 

 

 

 

 

 

Kuva: Juha ”Scandal Bag” Kurkelan juttu Cool Runnings International -lehdessä. Ryhmällä ei vielä ollut nimeä.

Missä ja miten treenasitte?

Treenattiin yleensä Kisahallissa, ja meillä oli myös käytössä oma sali Töölössä.
13219562_10154197418458308_549189433_n

 

 

 

 

 

 

 

 

Oliko teillä paljon keikkoja? Millaisia?

Oli keikkoja laidasta laitaan. Tehtiin klubikeikkoja, jossa me yleensä tehtiin oma koreoshow, ja sitten loppuillasta esitanssijatöitä. Ollaan oltu muutamassa musavideossa esim. Nopsajalka – Lanteilla, Beats and styles – Allstars, Norlan – Sauna Caliente. Ollaan myös oltu Brick and Lacen Lahti-keikalla taustatanssijoina ja Mr Vegasin Helsinki-keikalla. Lämppärinä Busy Signalin keikalla. Pari kertaa tehty festarikeikkoja sekä pari kertaa ympäri Suomen kiertuetta.

13228119_10154197418463308_867791871_n

 

 

 

 

 

 

Mr .Vegasin keikalla Redrumissa 2009.

13233211_10154197418453308_2028644143_n

 

 

 

 

 

 

 

Busy Signalin kanssa.

 
Haluatteko kertoa jotain siitä ajasta, tai ryhmistä tai dancehall-bileistä?

Italiasta otettiin yhteyttä Ms. Sancheziin (Martina) ja pyydettiin mukaan Euroopan DHQ-kisoihin vuonna 2008, koska Suomessa ei silloin vielä ollut SM-kisoja, ja siitä lähti sitten idea perustaa Suomeen kisat, jolloin Ms. Sanchez ja Suga Brown (Simone) meni yhteistyöhön Sauna Caliente -bileiden kanssa, ja niin syntyi SM DH-kisat. SM-kisoissa 2008 otti voiton DHT-ryhmän Chenill (Belinda) ja DHT-ryhmän Dhq Luxxus (Stephanie) kakkossijan. Dhq Chenill meni EM-kisoihin ja tuli kakkossija.

Katso kooste ekoista Suomen DHQ-kisoista.

Milloin aktiivinen toimintanne päättyi?

Me lopetettiin toiminta siinä vaiheessa (noin 2011), kun daggarin-tyylistä tuli liian iso juttu. Tuntui yhdessä vaiheessa siltä, että tanssiosuus jäi pois dancehallista (queen style) ja “dry humping” :) oli se isoin juttu. Lähti maku.

13233230_10154197418468308_1767658584_n

 

 

 

 

 

 
13183202_10154197418473308_1470688536_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä ajattelette lajin kehityksestä nyt?

Nyt kehitys on taas mennyt todella hyvään suuntaan, ja tässä vaiheessa elämää nautitaan enemmän siitä, miten dancehall on kehittynyt varsinkin täällä Suomessa, ja kuinka iso juttu siitä on tullut. Toki nautitaan vielä tanssista tanssilattialla :)

 

Kiitos haastattelusta! Respect – crewin pitäminen pystyssä 13 vuotta on kova saavutus. Kiitos myös siitä työstä, mitä olette tehneet dancehallin eteen.

 

Lukijoille hyvää viikonloppua toivoo,

Meri-Tuuli “Breezes” & Susanna “Zuzan” Dancehall-toimituksesta hei!

 

 

Daggerin neva postpone!

DAGGERING

-Tuo jamaikalainen tango!

Jutun käyttöohjeet: Katso ensin tämä video, sen jälkeen pistä tämä mixtape soimaan, ja lue.

Dagger: noun, pronunciation /ˈdaɡə/. A short knife with a pointed and edged blade, used as a weapon. (Oxford English Dictionary)

dagger-159299_1280Monet uudemmista dancehall-harrastajista eivät ole välttämättä käyneet bileissä tai Jamaikalla daggering-buumin kuumimpina aikoina (ns. “Dancehall daggering craze 2008-2009”, Hope, 2010) niinpä kokosimme matskua dancehallissa aina niin tunteita herättäneestä aiheesta, daggeringista, tuttavallisemmin dagaamisesta. Vanhemmille patuille juttu saattaa herättää kaihoisia tunteita tai kauhuisia tunteita…

395939_325998920780332_600383314_nDonna Hope kuvailee daggeringin ‘esiastetta’ teoksessaan Man Vibes, Masculinities in the Jamaican Dancehall (2010) näin:

Tek Buddy explicitly renders sexual violence and/or punishing an errant, and in this instance, a greedy, materialistic woman. The phrase ‘Tek Buddy’ was rendered in harsh, staccato vocals that evoked the stabbing motions of the sex act. The preferred dance style for this song parodied the classical ‘doggy style’ or ‘back shot’ position that is most favored in dancehall and inner city discussions about hardcore sex.

Women would assume a bent over position with head down, outstretched arms and palms held flat against their feet. This meant their posterior was elevated and the male partner would assume position behind of holding her tightly by placing both arms around her waist…

(Hope viittaa tekstissään Vybz Kartelin biisiin Tek Buddy, vuodelta 2003)

Olin Jamaikalla vuoden 2010 alussa, jolloin nk. Daggering craze oli jo hiipumassa, mutta mun silmiin meno oli edelleen kyllä kova! Legendaarisista Passa passa -katubileistä on syöpynyt mieleen ikuisiksi ajoiksi muisto siitä, kun silloin vielä tanssijana paremmin tunnettu Chi Ching Ching valitsi mimmeistä “uhrinsa” ja jahtasi tätä pitkin (pitkää) katua. Mainittakoon että Ching on ainakin 2,5 metriä pitkä, joten voitte arvata, saiko kiinni! Tapana oli myös hypätä esimerkiksi puusta toisen päälle. Joissain paikoissa dagaus kiellettiin, koska pelättiin, että Jamaikan nuoriso jää lapsettomaksi, kun sukukalleuksien päälle hypätään maalta, merestä ja ilmasta! Kiinnostaisi tietää, oliko tää kielto legendaa vai toteutettiinko sitä todella jossain?

579840_10151159061818308_2093129791_n-2Daggering-biisien ja musavideoiden kielto oli ainakin totisinta totta:

Dancehall’s ‘Daggering craze’ 2008-2009 extended this male-female discursive practice where the explicit and erotic lyrics of ‘daggering’ songs, accompanied by a dance style similar that used in ‘Tek’. This resulted in a targeted directive from the Broadcasting Commission in Jamaica, that banned the public dissemination of daggering songs and music videos on the radio, television and cable television stations. (Hope, 2010).

Vaarallisuus ei ole vitsi – jos et tiedä kuinka taitava tai järkevä tai selväpäinen dagerointikumppanisi on, voi sattua ja tapahtua. Artisti Kalado on viime aikoina kunnostautunut naistanssijoiden vahingoittamisessa, mimmejä on muun muassa tippunut lavalta ja jalan luita murtunut. Itse olen selvinnyt rivillä arpia koko selkärangan matkalta. Ne tuloksena Rifical Teamin School Uniform -partyistä vuodelta 2011.

Soundboxin päältä hyppääminen oli myös kova veto, sekä mimmi sylissä juokseminen soundboxin aukkoihin tai muihin sopiviin tiloihin kuten selektorin pöydälle. Homma oli aika villiä jo Kingstonissa, mutta kreisiysasteikko ei riitä edes kuvaamaan mitä meno oli landella! Ekaa kertaa ollessani Jamaikalla landetansseissa HOUSUT HAJOSI. Kului puhki hiekkakentän hiekasta.

In this daggering craze, the erotic backshot/doggy style favored in ‘Tek’ and earlier versions of dancehall erotica was upgraded to include not just the simulation of sex with the kind of ‘dry hump’ but a wild and freaky body slams, gymnastic body launches from elevated positions (rooftops, trees, fences), and multiple male dancers targeting a single female dancer. (Hope, 2010).

25353_377334116278_6301224_n

Kuvassa ollaan menossa niihin landebileisiin. En ihan muista mihin tää eläinposeeraus liittyy. Kuvakreditit Riina Asamoa.

Opettajaurani alkuaikoina otin aiheeseen kantaa tämän tästäkin; eräs haastattelu on luettavissa tästä. Dancehall oli aika kovassa nosteessa ja toimittajat googlasi lajia ja törmäsi tämän tyyppisiin videoihin – yllättäen lähes aina haastattelun fokus oli tämä hurja paritanssi. Noh, täytyy myöntää, kyllähän se itseäkin kutkutti! RDX esiintyi Suomessa 2011, ja Bubblin’ Crew oli tanssijoina keikalla mukana.(Tsiigaa video). Lavalla oli myös RDX:n kiertueen tanssija Bermuda Kidd.

Shelly Belly Limelightissa 2010. Kovia daggering-miehiä Kingstonissa oli ainakin mainitsemani Chi Ching Chingin lisäksi edellä mainitussa videossa esiintyvä Shelly Belly. Shelly Belly on kutsunut itseään/tyyliään nimellä MOTOR WAIST! Myös nuorella crewillä nimeltä Real Konnection oli usein aika meiningit muutamaa vuotta myöhemmin. Keitä muita asiassa kunnostautuneita muistatte? Instassa kandee kurkata Marvin Mobayn videot. Tyyppi pistää itsensäkin likoon aika lailla, mutta joskus meno on jo kyseenalaista – onko se hauskaa vai naista halventavaa?

Shelly Bellyn uusi video on herättänyt mielenkiintoista keskustelua aiheesta instagramissa. 

Onko daggering naista alistavaa? Lähes aina aiheesta puhuttaessa tämä kysymys tulee esiin. Itse olen ajatellut asiaa kolmelta kantilta. Ensimmäinen on tanssitekninen, eli vedän tiukan eron siihen, onko joku epämääräinen setä pökkimässä takanani sillä tyylillä, että mielessä on ihan muut ilot kuin tanssin ilo, VAI tanssija, joka taitaa tän tanssityylin: kikkailee, käyttää musiikkia ja erilaisia trikkejä luovasti. Toinen näkökulma on huumorin kautta asiaa lähestyvä, en hyvällä tahdollakaan voi ottaa dagaamista ihan 100% vakavasti koskaan. Koska onhan se nyt ihan päättömän näköistä touhua! Kolmas koskee rooliani aktiivisena toimijana, olen mukana tanssissa yhtä lailla kuin mieskin – en mikään staattinen pökittävä : )

Tässä osviittaa aktiivisesta toimijasta, artisti Spice: https://www.instagram.com/p/BEpmhqQJ0Vt/

Hope kirjoittaa aiheesta mm. seuraavasti:

Tek and daggering are extreme manifestations of the male desire to exert power and control over a woman coupled with the woman’s wilful acceptance of this act. Women who willingly acquiesce to this sexualized dance activity also reap accolades on the dance floor.

… In effect such sexually prolific women are purportedly placed higher on a mythological and/or lyrical hierarchy that is created and maintained by men.

Kaikki paritanssi ei ole daggeringia: yhdessä voi wainata ja hinkata paljon chillimmin. Tätä on harrastettu jo vuosikymmenet, ellei vuosisadat.

Näin päätämme maanantaipäivän daggering-lähetyksen, nauttikaa dancehallista sen kaikissa muodoissaan!

Hienoa viikkoa toivottaa,

 

Meri-Tuuli “Breezes”, Bubblin’ Moves dancehall-koulun omistaja

Susanna “Zuzan” Kajander, “dancehall-konsultti”, Bubblin’ Crew

Miten dancehall tanssilajina tuli Suomeen?

Dancehallia opetetaan jo ympäri Suomen, ja Major Lazorin ja kumppaneiden myötä normityyppikin saattaa olla vihkiytynyt dancehall-musaan, vaikkei tanssilajia harrastaisikaan. Aijan kuvaamina aikoina 90-luvun alussa dancehall-musa oli ollut voimissaan jo kymmenisen vuotta, haastattelussa keskitytään nimenomaan dancehall-tanssiin

Mitäköhän dancehallista mahdattiin tuumata kun tanssilajia esiteltiin kansalle ja tanssikouluissa ensimmäistä kertaa?

Tähän kysymykseen ja moniin muihin on meillä onneksi nainen paikallaan vastaamassa: Aija Kauppinen. Aija on opettanut dancehallia Helsingin Tanssiopistolla vuodesta 1991!

Korvat hörölleen, tässä tulee foundation-asiaa.

257051_10150199876506190_6111168_o

(Haastattelu julkaistaan parissa osassa, tässä ensimmäinen osa. Pääsimme vasta 90-luvun alkuun, jatkoa seuraa..)

Meri-Tuuli: Miksi innoistuit aikoinaan dancehallista ja mistä siinä pidät erityisesti? Milloin menit ensimmäisen kerran Jamaikalle, millainen kokemus se oli? Miten opit dancehallia Jamaikalla?

Aija: Menin Kingstoniin eka kertaa v.1991 kesäkuun alussa – olin sitä ennen ollut Trinidadissa viikon – JA oli tarkoitus mennä takaisin treenaamaan Eric Butlerin johdolla. Tulin lentokentälle ja tiesin että Jamaika on minun paikka! Oli sunnuntai – sain asunnon tutun tutun kautta ja menin asunnolle ja sieltä ruokakauppaan. Katselin ihmisiä ja etsin treenatuimman näköisen kaverin ja kysyin parasta punttisalia! Kertoi – ja menin salille (oli fitness – bodykisailijoiden paikka). Kysyin missä on paras tanssikoulu?

Maanantaina menin NDTC:lle. Siellä oli valot poissa ja pimeässä kyselin tanssitunneista. Ja naisen ääni kysyi: mitä tanssia jne …. Ja jatkoi tule meidän harkkoihin – treenataan uutta tanssityyliä Dancehall – ja ryhmämme tanssijoita osallistuu elokuussa pidettäviin ekoihin Dancehall kisoihin jossa valitaan paras KING ja QUEEN ja paritanssi!!! Vetäjä oli nimeltään L’ Antoinette Stines joka myös opetti NDTC:n kesäkurssilla ja Edna Manley collegessa (joissa olin myös sittemmin opiskelemassa tanssia, Jamaikan historiaa, kultturia yms. ja jatkoinkin n.2 v., välillä kävin Suomessa viisumi syistä).

Dancehall ei ollut tyyliltään mitenkään vieras – olin ollut jo aikaisemmin Länsi-Afrikassa opiskelemassa ja siellä afro beat on pitkälti dancehall-lantiota yms. .. sekä Haitissa, Kuubassa, Pariisissa olin käynyt myös. Opiskelin Toulousessa 6kk länsi-afrikkalaista tanssia ja rytmiikkaa sekä teatteria – mod.tanssia että perinteistä! Tanssin afro-brasilialaisia tansseja Pariisissa yms., joten liikekieli oli tuttua. Ihastuin DJ ja tanssijoiden yhteistyöhön (vertaa afrotanssien: rumpalit – tanssijat-yhteistyö). Lisäksi tykästyin tanssin fyysisyyteen ja akrobaattiseen liikekieleen joka myös tyypillistä Länsi-Afrikkalaisessa perinteisessä tanssissa. Ihastuin musiikkiin ja tanssiiin HETI!

244161_10150199876511190_8123186_o

Meri-Tuuli: Miten sinut otettiin vastaan Jamaikalla? Miten tanssijat näkyivät silloin Jamaikalla, oliko näkyviä ryhmiä?

Aija: Reggae-muusikot eivät oikein tykänneet silloin DH:sta,  ns. rastoista puhumattakaan! Tapasin silloisen poikakaverin DH piireissä – hän teki musiikkia Zappa Ranks ja Buju Bantonin yms. kanssa – oli konsertoimassa samalla aikaa Beenie Manin kanssa Stadionilla kun Mandela tuli käymään Jamaikalla -91!! Beenie Man buuattiin lavalta – oli vielä kokematon tekijä !! Kaikenlaista tapahtui – kuljin paljon ex- kaverini kanssa DH tapahtumissa ja myös rastatapahtumissa (hän oli Poetry Societyssä)!! Elimme yhdessä 2 v. dancehallin alkuaikaa ja olemme edelleen todella hyviä ystäviä.

Olin silloin paljon Jamaikalla mukana kaikenlaisessa toiminnassa joka liittyi tanssiin ja musiikkiin. Festareilla, konserteissa , katutapahtumissa. Silloin tiesi parhaista dancehall-partyistä kuulopuheiden kautta, ja poliisi myös, hajoitti aina tapahtumia. Olin myös esiintymässä ja jotkut tapahtumat kuvattiin televisioon ja seuraavana päivänä kuuli sitten kadulla – hei näin sinut tv:ssä! Jamaika on pieni saari ja ihmiset on aika uteliaita. DH tuli suosituksi aika nopeasti Jamaikalla – varsinkin tanssijoiden keskuudessa ja muidenkin liikuntaa harrastavien keskuudessa !!!

253653_10150199929036190_5334131_n

Meri-Tuuli: Miten aloitit lajin opettamisen Suomessa, millainen oli vastaanotto? Oliko Suomessa silloin jo dancehall-ryhmiä? Haluatko kertoa jotain siitä ajasta, tai ryhmistä tai dancehall-bileistä?

Aija: Opetin Helsingissä eka kertaa kun tulin käymään syksyllä – 91 – Helsingin Tanssiopistolla.

Syksyllä – 92 oli minulla oppilaiden ja muutaman dj kanssa (esim Rummy Nanji ) DH esitys ! – nimi oli DANCEHALL FRONTLINE !!! Ja siitä lähti sana enemmän Suomessa leviämään – esiinnyimme Mustan musiikin illassa yms. Tunneilla oli valtavasti oppilaita silloin kun olin Hesassa! Kaikki reggae-ihmiset epäilivät ettei tommoista ole olemassakaan. Sain paljon vastustusta esim. ulkomaalaisilta dj:ltä jotka eivät vielä tienneet mitään!! Jouduin puolustamaan lajia koko ajan – haukuttiin seksistiseksi jne. Silloin dancehall tanssina oli enemmän tanssia eikä siihen kuulunut niin paljon näitä epämääräisiä videoita :)

250274_10150199929741190_1075236_n

 

Kiitos Aija!! Mahtavaa kuulla näitä juttuja, ja innolla seuraavaa satsia odotellen.

ps. Aijan tunnit voi testata Helsingin Tanssiopistolla – tsekkaa Tanssiopiston nettisivuilta ajat ja paikat!

Meri-Tuuli

 

Kuvat Aija Kauppinen/Annika Kasti.

 

Joulu on taas?

Laiskoille Youtuben-selaajille tai flunssan kourissa pedissä pyöriville: Joulunäytösvideot 2015 yhes koos alla!  Valitettavasti ihan jokaista esitystä ei ole saatu Youtubeen asti, ja jotkut eivät näy puhelimella, kiitos tyhmien asetusten ja copyright-hommien.

Queens of Everything

Dancehall Tool Box/ Sophia & Toolboxilaiset

Introduction to Dancehall/ Sophia:

Dancehall Moves 1-2 / Emma:

Dancehall Queen style 1/ Wilma:

Dancehall Moves 1-2/ Sophia:

Dancehall Queen style 2 / Netta:

Pyrin kaivelemaan loputkin pian pian!

Kivaa päivää!

Toivoo,

 

Meri-Tuuli

 

 

 

All about the money?

All about the money?

Dancehall is in a time of change. More and more non-Jamaicans are getting into dancehall dancing, and are teaching it in their countries. This has raised questions from Jamaican dancers, like “Who is making the money?”. With this text, we are addressing some claims/concerns, trying to share our point of view as European and Finnish dancehall practitioners who have been around for some time to see the changes in both Jamaican and European dancehall scene. Or just to give food for thought generally. Note! The claims are presented here in a very simplified form – we do believe that nobody really thinks exactly as these claims are written here. Yet, the ideas for these claims are found in discussions in social media/media lately.

 

Europeans are making money from Jamaican culture

Europeans go to Kingston to take classes from Jamaican dancers paying a small fee, go back home and teach classes getting paid way more.

We would like to meet a European dancer who makes big bucks with dancehall! Or an entrepreneur who makes big money with dancehall. There might be exceptions but we know pretty much all the Europeans in this scene, and they are normal working people who are working their asses off for dancehall. It means work!

Teaching dancehall as well as other dance styles is not a well paid job, even in Europe. Even though the dance moves come from Jamaican dancers, it’s the teacher who breaks them down to the students in their language, builds up a dance class concept around it, explains the style and essence, and does the pedagogical work of teaching. So isn’t it only fair to be paid for that work?

The dance teacher has to remember some things, though. When teaching other people’s dance moves, you have to make sure you credit the originators. You have to strive to direct some of the money back to the Jamaican dancers, pushing your students to take their classes and workshops whenever possible. To make the thing work, complete the cycle.

Meri-Tuuli is one of the few working full time with dancehall (or used to be, that we know of?), running a dance school in Helsinki, Finland. She has been able to get a living for herself with very hard work and taking risks. (Though in the past 1.5 years she has made an amount that equals the Finnish unemployment benefit, but being an entrepreneur is what it is sometimes). Marketing, keeping enough customers is a lot of work.

Most of the Europeans who we know that visit Jamaica regularly, are either students or working low-paid jobs. For example the income for a person working as an assistant could be 216.345 JMD monthly, and the rent of an tiny apartment 87.890 JMD. Without going into detail, the cost of living in Finland is at least double to Jamaica. It’s not so easy to round up the money to travel (sure, for the average Jamaican dancer this is a faraway dream, we acknowledge that, too).

If you train in Kingston for two weeks for example, taking one class every day, that costs around 35.000 JMD. The flights from Europe (example: Finland) to Kingston cost approximately 121.694 JMD. Plus the rent of an apartment (not cheap!), cost of transport (taxi everywhere to be safe), partying (you gotta be there to see the real thing, right?) etc. We have calculated over the years that one spends roughly 270.100 JMD on a 2 week trip. One might need 10 months to save it, putting aside 27.000 JMD (200€) every month, meaning no shopping and hardly no partying.


Jamaican dancers are getting peanuts and Europeans are the ones making the big bucks from the tours and workshops.

The dancer is teaching with relatively small fee in Europe and often come back with hardly any money from the tour.

The manager/promoter/organizer is the person taking the risk: paying the dancer their fee – whether the customers show up or not. If there isn’t enough people, the payments come from her own pocket. The local promoter/workshop organizer also covers the cost of flights, accommodation and food for the dancer. Many events don’t produce any extra earnings. At least not in the countries where approximately 20-35 people attend the workshops, and they are the same people every time. For many, organizing workshops is really done mostly out of love for the culture.

Organizing events is a job, including lots of work: planning, emailing, sending bills, promoting, finding flights, communicating with other promoters, booking studios, bringing food, washing clothes, filming classes, sending pictures and videos around, making posters etc. etc. When the artist is here it’s a 24/7 job. If you would calculate how much you got paid by the hour, for the amount of work mentioned, it would not exceed a few euros, if even that.

The workshop organizer pays the dancer around 34.000 – 48.000 JMD per workshop. The tour manager takes their share, but we don’t know what kind of deals there are. That deal and the amount of bookings determines how much the dancer makes per tour.


Dancehall to the world! – But dancehall should not be taught by anyone other than a native Jamaican dancer.

Who would you take it to?

Even though dancehall as a music style has been known fairly long in Europe, the dancers are not commonly known to people. Even these days the average dancehall music enthusiast may not really care about the dancing side of the culture, let alone recognize dancer’s names or faces. Dancehall is an underground culture in Europe, when in Jamaica it’s somewhat a mainstream culture where its stars (dancers, artists) are more known.

There is no high demand for Jamaican dancehall dancers or performers in Europe, unless some people first put in the ground work, meaning building up the audience for the Jamaicans to come teach/perform here. The work is done by teaching Europeans the dance moves, telling stories behind the moves, naming the creators, even showing their pictures in the class and attracting dance students to engage in the dancehall scene.

If we want the dancehall culture to grow, we need all the willing parties to be included and working together.

 

Jamaican dancers should not teach any dance moves to foreign dancers.

Foreign dancers should book Jamaican dancers for shows, we perform, get paid, and come a we yard.

Who would come see the shows if not the dance students of local European teachers?

If Jamaicans wouldn’t ever teach their moves, foreigners continue to practice them from the videos and keep on warping the dancehall style and culture. In that case, definitely no money comes to Jamaica. In the last, say, 6 years (Bubblin’ Crew’s existence) this situation in Europe has changed a lot for the better. The people advocating real dancehall are “winning”: more and more people are waking up and finding the real thing, giving credit where it’s due, going to Jamaica, taking others with them, booking Jamaicans, etc. Does somebody want to reverse this development?

There is demand for teaching, so dancers are surely smart to take advantage of that. They are making quite good money with it. The average price of a dance class, 2000 JMD per person, is the same price we charge here in Finland for a class (the business owners pay taxes out of it after) and the average dance teacher here gets paid around 3.900 JMD (before tax) no matter if she has 5 or 30 people in the class. The Europeans coming to Kingston to learn dancehall bring money not only to the dancers directly, but the communities as well. They go to parties, pay for hotels, private apartments, transport, food, hair/nails, etc.

If a dancer doesn’t want to teach, but still earn money from their craft, they need to find or create other ways. It’s not an easy task. Even teaching requires other skills than just being a great dancer. Dancing skill and creativity won’t automatically grant anyone a living, sadly. It takes business smarts, marketing, finding the clientele and keeping it.

We understand it feels shitty, if some of the people training in Jamaica for a short period of time, go back home and teach for ages with those few moves they picked up. Without giving much credit, or really trying to understand the culture. That’s not the way it should be. You need to invest time and effort to really understand the dance style and culture. It’s a never ending process.


No European or other non-Jamaican will ever be a real dancehall dancer.

Hear hear! But, do you want dancehall to grow or keep it to yourselves?

We agree that dancehall is so tied to the place (Jamaica), it’s a complete culture and lifestyle so you can’t claim to live and be dancehall anywhere else than in Jamaica (except for some Jamaican communities in England, USA, Canada?). But; In order to let it grow and bring work opportunities to Jamaican dancers, this point of view is not very productive in the long term. We know the question is tricky, and the dancehall culture is in a certain change right now.

It’s just impossible to both eat the cake and save the cake! Either it grows and gives opportunities to more people, or it should be kept confined in Jamaica.

We certainly hope that the people, around the world, involved with dancehall, in this time of change, would respect the original dancehall culture and the dancers who are there creating the culture. Not everybody should be judged based on a few unfortunate cases (like the Bieber “Sorry” video, where not enough credit was given where it belongs).

We give respect to the originals, the stars, the legends of dancehall, and we dare to expect a level of respect towards us too. We have put a lot of time and money into this over the years, so it hurts to be accused of exploitation just because we are Europeans. Yet, at the same time we recognize there is the issue of cultural appropriation, privileged white people getting into black culture. That is a big topic, deserving a whole article of its own.

Writers: Meri-Tuuli “Bubblin’ Breezes” Hirvonen (Bubblin’ Moves, Bubblin’ Crew) and Susanna “Zuzan” Kajander (Bubblin’ Crew), Helsinki, Finland.

Minä & Dancehall / Meri-Tuuli

Miksi dancehall? Mitä se on sulle antanut? 

Minä & Dancehall-sarjassa tällä kertaa MINÄ! Eli Meri-Tuuli, Bubblin’ Movesin perustaja ja johtaja.

Minä & Dancehall

1935740_147055022832_7201122_n

Oon käynyt tanssitunneilla, ratsastanut, ollut osa rumbabändiä, suunnistanut, nyrkkeillyt, aerobicannut, bodannut, joogannut, käynyt kuvataidekoulua, treenannut kuubalaisessa ammattilaisafroryhmässä. Kasvanut kurinalaisen urheiluhullun (100 km rullasuksilla normipäivä, normiaamupala=kananmunaa + proteiinijauhetta) taloudessa, jossa vain paras on kyllin hyvä. Kotona oli myös taiteellista, ovet auki kaikille ja paljon ihmispuhetta. Ihmisten kanssa ja ihmisistä.

3164_90576152832_2798950_n

 

Hämärä dancehall-muisto, ehkä 2001, Get Busy ja juhannusjuhlat. Tuli outo fiilis, tässä on joku juttu. Kun näin jamaikalaiset lähtevän juosten Willie Bounceen 2005 Kuubassa jamaikalaisten lääkisläisten opiskelijabileissä, olin myyty. SOUNDI! (iso!), MENO! (överi!), D A G G A T R A I N (tarviiko selittää??). Onneks siellä oli boolia, muuten olis menny pupu pöksyyn. Siinä oli kuitenkin jotain tosi voimakasta, varsinkin social dancing-osuudessa.

1918010_112537107832_1799303_n

Opettelin muuveja eka itekseen ja kuubalaisten/jamaikalaisten avulla ja kuuntelin musaa paljon. Kävin Suomessa ollessani parilla dancehall-kurssilla. Vaikka opet tanssi hyvin, koreot oli hienoja ja musat toimi, silti joku lajille tosi essentiaalinen puuttui. Mihin nää muuvit liittyy? Miks me soudetaan mielikuvitusveneellä salia päästä päähän? Missä on ne yhteiset Willie Bounce-momentit?

4534_100947187832_3600856_n

Opetin EtnoFitnessillä reggaetonia ja salsaa. Kinusin, että saisin sijaistaa dancehall-tuntia. Jotenkin asia eteni niin, että mulla oli kohta omia tunteja. Halusin ja haluan jakaa oivalluksia ja tietoa, mitä oon itse saanut dancehallista mahdollisimman selkeästi ja oikein, monipuolisesti eri näkökulmia yhdistellen. Tärkeimpiä asioita mulle on ollut olla totuudenmukainen, kertoa parhaani mukaan mistä lajissa on kyse, miksi tehdään mitä tehdään.

315451_10150969397687833_1740221150_n

Miks kerroin vanhemmistani tekstin alussa? Kilpailunhalu, täysillä tekeminen, taiteellisuus ja inhimillinen ihmisote taitaa tulla sieltä. Kilpailunhalulla en tarkota muita vastaan kilpailemista, vaan itseä. Haluan tehdä asiat hyvin. Onneksi en enää täydellisesti (toim. huom.!). Dancehall on antanut tälle hyvän ympäristön koska opittavaa ja materiaalia on niin paljon. Voi lukea kirjoja, treenata, keskustella ja tutkia loputtomiin. Tässä vaiheessa tuskin enää kellekään on epäselvää mun nörtteys ja tutkijan luonto? Se on ehdottomasti yksi suuri syy siihen, miks dancehall on vedonnut muhun niin voimakkaasti. Tälläkin hetkellä se murros, mitä Euroopassa on tapahtunut dancehall-skenessä, sen vaikutukset Jamaikan tanssipiireissä ja sen ympärillä käytävä keskustelu – kutkuttavaa.

230957_10150189452932833_7598362_n

Autenttisuuden pyrkimyksen lisäksi mulle on tärkeää ihmisten kohtaaminen. Tanssitunti kokemuksena, ryhmien dynamiikka ja ihmisten motivointi on suurimpia syitä miks teen tätä työtä. Ja suurin anti mitä siitä saan. On mahtava nähdä miten ihmiset oppii ja nauttii ja saa oivalluksia ja kavereita ja fiilistelee ja löytää itsestään uutta.

Mun opehistoriaan mahtuu tosi erilaisia opettajia ja valmentajia. Mietin aina lämmöllä mun ratsastuskisavalmennusryhmän valkkua Leenaa, joka oli hemmetin tiukka mutta kuitenkin siitä aina huomas, että tykkäs musta ja jousti monissa asioissa, esim. että sain tehdä duunia tallilla kun en pystynyt maksamaan valmennuksia kokonaan. Tosi usein kuitenkin mietin käydessäni eri tunneilla, että miksi opettajan pitää huutaa? Miksi asioita ei voi selittää lempeämmin, vähän niinkun opettaisit jotain sun kavereille? Ilman pönötystä ja (päälleliimattua) tylyyttä? Täytyykö kyse olla vaan liikkeiden teknisestä opettamisesta, missä on ihmisläheisyys? Mun visio ei todellakaan ollut mietitty tai hiottu kun aloin opettaa tanssia v. 2006, mutta huomasin että aloin saada toistuvasti palautetta siitä miten huomioin ihmiset ja innostan heitä.

10997021_10152985800857833_3838720380195944311_o

Alkoi syntyä unelma yhteisöstä, jossa dancehall olisi keskiössä, sen “oikea” ja vakava treenaaminen, mutta niin että tärkeässä osassa olisi yhteisöllisyys, osallistava meno ja ihmisten tuominen yhteen. Mun persoonan ja ajan peliin laittaminen 100%. Lopetin duunit yliopistolla ja perustin Bubblin’ Movesin aika lailla tasan 5 vuotta sitten.

943248_10151510721042833_586425975_n

Pahimmillaan/parhaimmillaan ennen oman koulun perustamista opetin 24 tuntia viikossa. Aina täysiä ite tanssien mukana. En malttanut edes kattoa kun oppilaat tekee koreota kun olin niin liekeissä! Illalla itkin suihkussa kun sattu lihaksiin niin paljon.

Aluks oli tärkeintä opettaa muuveja, hulluna vaan muuveja muuveja ja niiden nimiä! Ja kuka on minkäkin keksiny. Biisejä, joissa tulee muuvien nimiä ja lisää muuveja! Se oli jengille kai silloin aika uutta. Joihinkin kyllästyin niin, etten varmaan tänä päivänäkään jaksais opettaa niitä. Tanssillisuushan siinä kärsi. Koen kuitenkin, et sillon sille oli tilaus. Oli paljon dancehall kulttuuritietoutta tunneilla, ja tanssikoulujen jengi alko käymään dancehall-bileissä, missä sit vedettiin isolla jengillä niitä muuveja. Vähitellen homma tasottui, ja tunneille mahtui enemmän muutakin kun muuvien opettelua. Aikanaan mua kiinnosti tosi paljon tietää mahdollisimman paljon muuveja, ja muistaa asioita – sitten vähitellen oivalluksia tuli enemmän syvyystasolla, mikä liittyy mihinkin ja mikä kaikki on samankaltaista. Tällä hetkellä opetusmielessä kiinnostaa eniten liikekielen hiominen ja dancehallin foundation.

286110_10150273032932833_4941611_o

Suurin hype oli varmaan vuonna 2013, kun dancehall oli tosi nosteessa maailmanlaajuisesti. Oli Major Lazor-hitit ja meillä 3 crewiä, Suomessa tanssiryhmiä alkoi syntyä ympäri maata ja bileitä riitti. Buukkasin jamaikalaisia tanssijoita parin kuukauden välein opettamaan.

10690224_10152606818747833_3999260874787323902_n

Miksi dancehall? Hmm, yritän palata tähän. Mun suosikkiasia dancehallissa on aggressiivisuus. Rakastan vahvoja bassoja, angstista elekieltä ja väkivaltasia lyriikoita. Teoriani on, et koska oon oikeesti niin lälläri, saan tanssilla ja koreografioilla toteuttaa aggressiivista puoltani ja olla kova. Sitä fiilistä kun vetää täysillä crewin kanssa saumattomassa yhteistyössä jotain kreisejä asemoveja, ei voi selittää. Lähimmäs pääsin entisessä tanssielämässä kun tanssin afrohaitilaista Vodu-tanssia (voodoo, kyllä, jengi muuttuu menoissa koiriksi. True story, olen nähnyt!). Silti dancehall on aina ollu vahvin huume. Mistään muusta musa ei oo aiheuttanu sitä tunnetta, että tavallaan oot niin läsnä ja niin poissa ja tosi voimakas ja voit tehdä mitä vaan ja päässä on vaan se liike.

1933658_10150118043128025_2832175_o

Toiseksi ihaninta on mun crew. Just pari viikkoa sit itkettiin taas yhdessä, miten siistein juttu ikinä me ollaan! Vaikka ollaan parhaita ja ihania niin ei, en tarkota siistein juttu maailmalle… Vaan toisillemme! Miten ihanaa on, että on ihmisiä, joiden kanssa saat tehdä sitä mitä rakastat (tanssia), taiteilla, olla luova, hullutella, tehdä jotain ihan raivotosissaan, juoda viiniä, puhua kaikki henkilökohtaisuudet ja pukeutua roolivaatteisiin millon haluat. Ja ne on aina sun ja sä niiden.

1795924_10152029622947833_1033607014_o

Tällä hetkellä mietin, mitä haluan dancehallilta. Tai mitä sillä olis mulle seuraavaksi. Tai mulla sille? Tuntuu, että oon kouluttanut porukkaa dancehall-kulttuurissa (natseillut ja paasannut myös, anteeksi!), tuonut tanssikoulujengiä klubeille, sysännyt crewihommia eteenpäin Suomessa, tuonut Jamaikamenoa workshopien kautta tänne, vienyt suomalaisia Jamaikalle ja toki opettanut dancehallia. Tuntuu mukavalta kun asiat rullaa nyt ilman omaa osallistumista kaikkeen toimintaan.

408989_10150575354802833_521366943_n

Oma tanssijuus on jo kauan ollut sivuosassa. Se harmittaa aika ajoin tosi paljonkin. Mietin, oliko kaiken panostaminen opettamiseen sen arvoista? Mitä jäi itselle käteen? Ehkä nyt on sen aika, että olisi tilaa -päässä ja aikataulussa- löytää oma tanssi uudelleen. Erilaisella näkökulmalla takuuvarmasti. Dancehall-kulttuurin ja sen ilmiöiden tutkiminen kiinnostaa myös. Jollain tavalla tuntuu, että oon jonkun uuden äärellä. Aika näyttää minkä!

860267_10151337326292833_1086159875_o

Ihanaa viikkoa ja dancehallia tai jotain muuta siistiä toivoo,

Meri-Tuuli

ps. Tuntuu myös, että haluan kiittää oppilaita siitä, että ootte olleet mukana mun dancehall-taipaleessa ja uskonut mun visioihin. Kiitos!

pps. Mikä teksti kuuluu mihinkin kuvaan?

Minä Uptown Mondaysin ulkopuolella 2012 kun olin 6kk Kingstonissa.

Bubblin’ Movesin oppilasmäärä suurimmillaan joulunäytöksessä 2013.

Kevätshow’n maailmanlopun jälkeen koittanut rauhanlauselma.

Minä ja Espanjan-kiertueen promojulkka 2012.

Pon di river kevätjameissa 2015.

Bubblin’ Crew 2011.

Ekoja parempia promokuvia, 2011. Kuvaaja Fanni Oksanen.

Rumbabändi Los Elementos esiintyy Faces-festareilla 2008.

Mä, Keemi Elite ja Giddy Elite Shoota-treenivideon kuvauksissa 2012.

Bubblin’ Crew 2013.

Minä ja vanha rumbero Santiago de Cuban sunnuntairumbassa 2006.

Mä, Axxia (FRA), Axxian manageri,ja Aida Prima Cali Euroopan dancehall queen-skaboissa 2009. Mä Aidan valkkuna ja frendinä.

Katubileet Kuubassa, 2007.

 

 

 

Minä & Dancehall

Miksi tykkäät dancehallista? Mitä se on sulle antanut? Minä & Dancehall-stoorinsa kertoo ekana Anni, joka aloitti dancehallin kuusi vuotta sitten.
1488040_610208809050824_1802162704_n
Oli syksy 2010 kun ensimmäistä kertaa astuin Meri-Tuulin dancehall-tunnille, 16-vuotiaana mulla oli tanssitaustaa jo reilu 10 vuotta, mutta ei aavistustakaan siitä mitä dancehall vois olla. Alusta alkaen dancehall muutti mun suhtautumisen treeneihin, se oli jotain niin kreisiä, että sen selittäminen oli ihan mahdotonta. Ainut mitä tiesin, et se sai mun kasvoille hymyn joka ulottu korviin asti ja on säilyny messissä treeneissä edelleen. Kavereille sanoin aina et dancehall pitää vaa nähä ja kokea, mut ne tais pitää mua vaan kajahtaneena, selittämässä suu vaahdossa muuveista ja kuuntelemassa musaa, joka ei ollukkaa mitää mainstreamia.
1492648_610213839050321_30439911_o
Mietin usein mitä dancehall on mulle opettanu ja antanu, koska sen harrastaminen ei oo aina ollu ihan itsestäänselvyys, kun aika on ollu kortilla ja pienet vammat ollu innostuksen tiellä. Uskon et dancehall oli parasta mitä mulle ois voinu tapahtua 16-vuotiaana, sain treenata mua vanhempien mimmien ja jätkien kaa jotka oli nii itsevarmoja, upeita, turvallisia aikuisia ja tuntu et dancehallissa sai olla just oma ittensä. Se oli kova juttu silloin. Nyt yli 5 vuotta myöhemmin laji on opettanu mulle omien rajojen rikkomista, tekniikan tärkeyttä, flowta ja hassuttelua unohtamatta. Dancehalliin kuuluu niin paljon kaikkea, kulttuuria ja musaa ja historiaa, toisaalta tuntuu et sen ytimessä mulle on vaa liike, joka on samaan nii siistiä ja överiä, harkittua ja spontaania, jotai mistä ei koskaan tuu saamaan tarpeeks. Siks tää on kai mulle harrastus, joka vetää mua aina puoleensa eikä lakkaa hämmästyttämästä.
250959_10150211848472833_7313277_n
Toim. huom. Vikassa kuvassa Anni ja kumppanit vuonna 2011.
Haluaisitko jakaa oman stoorisi tai kuulla jonkun muun tarinan? Kerro se tai lähetä tarinasi maililla.
Kreisiä ja överiä viikkoa toivoo,
Meri-Tuuli

Jamaika 2016

12714069_10153516186397833_701282201_nWhat happens in Jamaica, stays in Jamaica…. Vai?

12666442_10153516190612833_268831695_n

Tyypit lensi Finnmatkojen charter-lennolla Montego Bayhin (15.2. lähtö muuten maksaa alle 300€ vink vink!), joka on aika luksusta verrattuna männävuosien vuorokauden kestävään matkustukseen ja jonottelyyn Nykin kentällä. Tosin kandee varautua viiden litran vesitankilla, vesitarjoilusta pihistellään kuulemma.

12721705_10153516196517833_595692718_n

A lo turistico Mobayssa Doctor’s Cove-biitsillä. Alkoholia tuputettiin aika hanakasti, me tylsinä otettiin vaan yhet. Päivän paras anti oli taksikuski, joka kuultuaan että dokailu ei meitä niinkään kiinnosta piti pitkän palopuheen siitä, mitä maailmasta oikein tulis jos kaikki olis samanlaisia. WORD!

12666232_10153516185522833_1014925583_n-2

KOTI. Siisti, mutta torakkainen. Kaunis, mutta rähjäinen. Rauhallisella alueella, mutta meluinen. Moderni, mutta netti ei toiminut. Hyvä ja huono, niinkun monet asiat Jamaikalla.

12696068_10153516189667833_1979850592_n

Koti #2. DanceJa.

12660351_10153516189687833_1558743993_n

Coaster. Minidösä. Taksi. Liian tutuksi tulee Kingstonissa, jollei ole puolihullu ja vuokraa omaa autoa/prätkää/fillaria.

12695750_10153516190602833_1083498900_n

Jos ikinä törmäätte taksikuskiin nimeltä Mark Mobayssa: ÄLKÄÄ KOSKAAN MENKÖ KYYTIIN kymmentä minuuttia pidemmäksi aikaa.

12714515_10153516191357833_641870715_n

Raati valitsi Nipples Tuesdaysit parhaiks bailuiksi tällä kertaa.

12722074_10153516472317833_1698035935_nDhq Sher ja Aino.

Miks tanssikoulun järkkäämälle treenimatkalle eikä omin päin Kingstoniin travellaamaan? Sanoisin, että jos on paljon aikaa eikä tiettyjä odotuksia reissulle treenimäärän suhteen, ja tunnet ihmisiä sieltä niin go for it! Jos haluat varmistua, että treenit pidetään ja ehdit mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, saat vinkit mestoista minne kandee mennä ja paikalla on tuki ja turva 24/7 niin varsinkin ekaks reissuksi ryhmämatka on hyvä valinta.

Edellisessä postauksessa sanoin, ettei treenimatka Jamaikalle ole todellakaan mitään drinkkien maistelua palmujen varjossa, niin here I prove myself wrong! Ohan se sitäkin!

12666517_10153516183602833_1140777500_nLisäksi reissu oli ainakin:

12714141_10153516183622833_530165134_nOpettava.

12696004_10153516185882833_1470563504_nMahtava!

12695872_10153516183597833_1741781214_nEye-opening.

12665728_10153516185887833_1246990536_nOnce in a lifetime experience.

12660371_10153516196522833_1510207274_nInspiroiva.

12665758_10153516471157833_1994049564_nMotivoiva.

12660289_10153516472327833_297083101_nParas!

Ja myös kaikkea tätä:

12666316_10153516189662833_2024922529_n12696188_10153516185892833_926745414_n12695803_10153516472337833_566157963_n 12665780_10153516471152833_2072246444_n-212665758_10153516185877833_1911289526_n12695991_10153516471147833_489538616_n12674606_10153516471142833_756779493_n

 

12695835_10153516472322833_1443749002_nKiitos 2016 treenimatkalaiset; Aini, Aino, Janette, Laura, Mia x 2, Niina, Tanja ja Veera!

Spesiaalikiitos kuvista: Mia Venäläinen.

 

Treenimatka Jamaikalle. Rankinta ikinä!

Treenimatka Jamaikalle…

On jotain aivan muuta kun lomamatka trooppiselle saarelle juomaan coctaileja palmun varjossa! Tähän voi yhtyä varmasti kaikki treenimatkoille osallistuneet. Käsite lomaltapaluuloma on jo syntynyt.

Jamaikallaolo käy työstä! Pitää treenata! Pitää olla auringossa (eli oltava hereillä aamutuimaan)! Pitää bailata (eli oltava hereillä myös 01-07 am)! Pitää tutkiskella kulttuuria (eli olla skarppina ja vaellella nähtävyyksiä)! Pitää levätä koska loma!

Ja ennen kaikkea, NAUTISKELLA – koko ajan! Yleisin kysymys on ehdottomasti Jamaikalla meille esitettynä: “Are you enjoying Jamaica so far?”. Tästä on syntynyt vuosien saatossa läppä kaikenlaisen nautiskelun p a k o l l i s u u d e s t a.

Ja mehän tehdään työtä käskettyä.

IMG_4094 IMG_4271IMG_4414IMG_4429IMG_4475IMG_4514IMG_4315

Tarkkasilmäsimmät jo varmasti huomasi, että nää ei suinkaan oo tämän vuoden reissukuvia. Kohta nekin tulee, vielä ei pysty! Koska lomaltapaluuloma.

Meri-Tuuli

 

 

 

Dancehall 2012

Mitä tapahtui Bubblin’ Movesilla 2012? Mitä tapahtui dancehallissa 2012?

Olin Jamaikalla 2011-2012 puoli vuotta. Muuveista kovimpia oli Shoota, joka oli juuri kehitelty (huomaa stailin ero tässä videossa versus tämä…) ja saman jengin Team Up.

536613_10150684731927833_921168358_n

 

 

 

 

 

 

 

Freshh Kidsien Dig it up oli varmaan tunnetuin koko kansan muuvi sinä vuonna,  meikällä se tuli jo uniin asti – niin paljon sitä tuli tampattua.

379557_10150506798552833_1411869786_n

 

 

 

 

 

 

 

Vuodenvaihteen aikana ja alkuvuonna 2012 useimmat pull upit bileissä sai Yah so nice-biisi, ja Bermuda Squad vei videolight-voiton sen biisin (ja mimmien) kanssa useimmiten. Party-biisit oli huudossa. Shakespearilla ja kumppaneilla oli Easy Skank-move ja Colocolon Crocodile (Colocoloa muuten vieläkin sanotaan Kingstonissa Crocoksi!).

401139_10150506812867833_983311765_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pidemmästä Jamaikan-oleskelusta riittäis juttua vaikka kuinka, kertokaa ihmeessä jos jota kuta kiinnostaa tai on kysymyksiä siihen liittyen.

557828_10150684729722833_1644605784_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomeen palattuani vedin aika paljon workshopeja, eri puolilla Suomea, ja Studio Tamborin Hanna-Maijan kanssa oli Bootycamp. Kesällä oli Espanjan kiertue (jonka ihan Aida järkkäs, tsekatkaa Aida Prima Cali ja Attitude Dancehall Colectivo, superhieno Youtube-kanava!) ja Tanssiopiston tiivarit sekä perinteinen Dancehall Bootcamp.

Jamaica Independence Day 2012 bailut oli elokuussa – reggae soi ja jengi fiilisteli!

IMG_0206

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bubblin’ Family esitti kymmenen minsan tanssisikermän, josta löytyy vain valitettavasti pimeääkin pimeämpi video. RDX Jump oli edelleen kova sana, se tässä:

IMG_0208

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pieni osa kokoonpanoa itsenäisyyspäivän bailuissa, jotka muistaakseni oli aika hurjat?

Syksyllä valmistauduttiin joulunäytökseen, jonka treeneistä löytyi ainakin tällänen klippi.

Joulunäytöstreeniä

IMG_0518

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Haukattiin aika pala, koska kyseessähän oli NÄYTELMÄ. Pääosan esittäjänä Joulupukki, eli Markus (jota meidän piireissä edelleen kutsutaan tuttavallisesti pukiksi).

Näytelmässä Joulupukki matkusti Jamaikalle tarkoituksenaan täyttää Meri-Tuulin joululahjatoiveet. Listalla oli ainakin Dancehall tunnustaminen vakavasti otettavaksi katutanssilajiksi muiden joukossa, real vibesien säilyttäminen Bubblin’ Familyssä, battle-kulttuurin rakentuminen dancehall-skenessä Suomessa. Alla ote kohtauksesta, jossa pukki herää Montego Bayn rannalla ja saa kutsun tuomaroimaan Dancehall Queen-kisoja.

Näköjään Youtubeen oli vikan videon kohdalla lipsahtanut vuosi 2011, ja nousi jo epäilys että tokkopa mäkään enää muistan mikä oli milloin! Sen vuoksi on kiva kirjotella näitä ylös ja ladata vanhoja videoita, niin voidaan muistaa yhdessä.

Ja ehkä joskus päästä vielä Jamaikanreissun vm 2016 videoihin!

Kivaa viikonloppua,

Meri-Tuuli

Normipäivä

Ryhdyin selaamaan videoita läpi aikeenani tehdä hieno postaus Jamaikanreissusta. Pääosin törmäsin tälläseen materiaaliin. 
Taidankin tehdä postauksen kaikesta epäasiallisesta häröilystä mieluummin. Matskua olis esmes legendaarisista limboskaboista,

ass walkin mestaruudesta, Nadjan sukupuolivalistustuokioista på svenska,

 

IMG_2407

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

päälläliukumiskisoista,

queen style-tuntien viestikisoista, joulunäytöskenraalien soul traineista,

ja varsinkin ah, näistä “tee omantyylinen lämppä” edesmenneellä Queen style-jatkotunnilla.

Häröilyplaylist löytyy Bubblin’ Movesin Youtube-kanavalta ja päivittyy par’aikaa.

 

Mut hei, tuu meille opettelee dancehallia!

 

 

Aseita ja kuolemaa

kirjoittanut Susanna Kajander, Bubblin’ Crew’n ”Zuzan”

 

Mies makaa maassa pelokkaana. Toiset miehet huutavat hänelle. Häntä ammutaan, mutta hän lähtee juoksemaan pakoon kapeita kujia. Hänet tavoitetaan, ja ampuminen jatkuu. Mies makaa jo elottomana maassa. Ampuja tulee yhä lähemmäs, luodit nytkäyttelevät ruumista. Veri roiskuu miehen päästä.

1768063_three-gangsters_jj5prhncp45p4yqnw6pljvus74oxpy7q62c4u66siw3t6qwph3oq_757x567

 

 

 

 

 

 

 

 

weh dem a do weh dem a try

marrow wi fly into di sky

gun mi nuh borrow mi money buy

a bwoy will die

 

anyway mi nuh tek talk sen bwoy body to di grave park

dem bwoy deh nuh have nuh brave heart

dem and dem girl have di same heart

dem a cry like a bitch wen di war start

dem a run like a witch wen wi get wraught

man a guh murda dem bloodclawt

gangsta fi life wi nuh tek talk

 

(Mavado – Weh dem a do)

 

Näin Facebookissa videon, ”Man gets 22 shots Downtown”. Sen näyttää kuvanneen ampuja, lähietäisyydeltä. Uhri vaikutti jo kuolleelta, tappaja jatkoi ampumista. En ole aivan varma, oliko video Kingstonin Downtownista Jamaikalta – sillä ei lopulta ole väliä. En voinut lopettaa katsomista. Olin kauhistunut, mutta naulittu paikoilleni.

“Dancehall kuvaa elämää ja todellisuutta.” Todellisuus on, että ihmisiä tapetaan. Jamaikalla on gangstoja, gunmaneja, badmaneja, joiden elämäntapaa glorifioidaan – ja toisaalla kritisoidaan – musiikissa. Asia ei ole minulle uusi, olen lukenut ja kuullut siitä. Yhteiskunnan tilaan on selityksensä historiassa. Mutta kun todellisuus lävähtää verkkokalvoille, se iskee lujaa, eri lailla.

 

Me tanssijoina puhutaan kevyesti gangstamuuveista. Asetellaan sormiamme oikein pistooliasentoon. Kuunnellaan, milloin puhutaan konekivääristä tai muusta isosta aseesta, milloin jostain käsiaseesta – jotta osataan valita oikea asento ja liike.

12039183_945843285462556_3224338486937750301_n

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuinka ok on esittää ihmisten ampumista? Gangstabiisit ja -muuvit on aina ollut eniten ”mun juttu”. Ne saavat olon voimakkaaksi ja vahvaksi. Väkivaltaiset sanoitukset ja tanssiliikkeet ovat vaivanneet päätäni aiemminkin, mutta ongelma on melko helppo ohittaa väittämällä sen olevan leikkiä, kuuluvan asiaan. Erityisen ristiriitaista gangsterin leikkiminen on ulkopuolisena, eurooppalaisena. Mitä kosketuspintaa meillä on asiaan? Mikä oikeus?

Minulla ei ole vastauksia tähän vielä – jos koskaan. Tappovideo järkytti, nosti kyyneleet silmiin, väänsi sisuksia. Tunsin itseni ihan pelleksi: suomalainen rauhallisista oloista tuleva nainen leikkii ghettogangstaa, saman aikaan joiltain lentää aivot pellolle.

Jos tämän ajatusketjun vie pitemmälle, alkaa kyseenalaistaa kaikkea. Dancehall on niin kulttuurisidonnainen, kokonaisvaltainen asia. Ulkopuolisilla ei ole samaa kasvuympäristöä, kokemuksia, ymmärrystä – kuinka ”aitoa” dancehallia pystymme tekemään? Sanomme rakastavamme dancehall-kulttuuria, mutta kuinka paljon edes ymmärrämme siitä?

1911064_291426577730488_4436063271513547322_o

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat:

http://channel.nationalgeographic.com/drugs-inc/galleries/jamaican-gangs-guns-and-ganja/at/weed-farm-1768065/

Media Roots/ One Love Helsinki

 

Dancehall Workshops: From the world to Helsinki!

Starting to write this post knowing that it will never be complete. Or correct.

Why? Because these past 5 years has been so full of events that it’s too much for my poor head!  At the beginning were documented as hand-written lists of names and shake bad quality videos :) so no help there either. Though I will be editing this on and on again, lot’s of typos I’m sure, too.

Okay, here it goes:

2009

Aida Prima Cali from Spain workshops & private workshop for Etnofitness teachers. Did some other stuff than teach as well, lol! No words. (Aida made that video while I was sleeping, when I woke up it was on YouTube…)

2010

Breezes (that’s me!) first regular dancehall workshops started (check the cutest video feat. my first Jamaican teacher, Mystic Davis), considered as the start of Bubblin’ Moves. 25 to 35 people attended every time; we danced routines to Mavado- Starlight (From nothing to something!), Mavado- Hope and pray, among others. Did some crazy four-hour workshops with themes like; social/party dances of years 2000-2010.

Dhq Xtelle Finland’s Dancehall Queen 2010 teaching dancehall queen style workshop.

2011

That year I brought Selectas in the dance studio; VG+/Komposti Sound, Pouta Sound, Kuuma Sound (queen style hotness “All Out” indeed…Check the video!, Chappa/Forward Squad were playing in various theme workshops; In January 2011 the hottest song was definitely Mavado Starbwoy!

Videoshoot workshop w/ Chappa, a workshop where we drank rum while dancing (is that legal even?) w/ Pouta Sound, latest party dances w/ VG+ (we were wearing WE LOVE VG+ shirts and the biggest dance was obviously the Cowfoot by ShellyBelly!)

Dancehall Bootcamps started summer 2011; four hours of dancehall every day for a week! Last day was traditionally with live selections, and rum :) Since then, Bubblin’ Moves has had two Dancehall Bootcamps every summer with guests from Europe and Jamaica.

Melpo Mellz (DoubleTrouble, SWE) started her regular visits to Bubblin’ Moves in August. That was the peak time for Ovamarz’s dances Now u see me, now you don’t and Step Ova.

283261_10150259789347833_4575085_n melpo blog

In November I invited Blackout crew from Sweden to teach a workshop first time  at Bubblin’ Moves. Found some blurry, bad audio quality videos of that too :) How many familiar faces can you spot?

393489_10150386071962833_1488765866_n

In December we danced at Bye Bye Breezes-workshop, as I was leaving for Jamaica for a little longer this time.

393393_10150453195892833_1328436748_n

2012

Breezes spent 5 months in Kingston in 2011-2012 while classes were on in Helsinki full force. Dhk Shortman (UK) was so close to come to Helsinki to teach, but his flight was delayed and we had to cancel the whole thing :( What a great dancer and teacher we missed!

 

409271_10150520665847833_854682858_n-2

 

426942_10150637034067833_1587488900_n

 

Same goes to Syrin Zero from big bad NY City! Unfortunate circumstances made his trip to Finland impossible. One day, one day it will happen! Big respect to Syrin and Zero Nation always.

Dancehall Bootcamps was up again June and July 2012 (videos edited by me, I’m truly sorry, lol!). We did little something else than dancing, too…

We continued with the theme workshops: There was a Beenie Man workshop, Elephant Man workshop (over 40 dancers!), and RDX workshop just before their shows (Bubblin’ Crew were the official dancers for RDX and Elephant Man! Best moments!) in Helsinki.

The first Jamaican dancer to teach at Bubblin’ Moves was Latonya Style (DanceJA), who came in December and all her workshops were naturally full! It was the time of Pretty Wine, Bubblin’ Crew & QFE did our own little Pretty Wine clip as well :)

2013

2013 was a crazy, or crazy good year for dancehall workshops in Helsinki!

We had the traditional Welcome back Breezes! workshop after my return from Kingston.

Then we had our first Jamaican guest male teacher: Andre Cosmic (Elite Team, JAM).

From Europe we continued with Dee (Deekillah, France) with in total five house, hiphop and body work & formation workshops that year.

Then Melpo was back for Bootcamps and Cosmic came back after just a couple of months!

2013 we started together with Studio Tambor the Bootycamp-concept bringing reggaeton, salsa and dancehall lovers together to shake their booty for the name of….Booty!

In August Enough Crew came back.

In October it was time for the Spiritual Rifical Sri Lanka! There were 50 students attending his workshop, and I gotta admit that was one of the greatest moments for me as I felt it was as big thing for my students as it was for me having finally the boss of the Rifical Team in Finland.

10553410_742792459100974_5123975570520897794_n

 

November the famous Blacka di Danca taught two workshops at Bubblin’ Moves and people absolutely loved him! He actually came back to Helsinki for one night to just party with us and Latonya Style in December again. Oh those dayzzz!

The one and only Queen Latesha taught a hardcore dancehall queen workshop in November as well.

The grande finale of 2013 dancehall workshops was Latonya Style’s (DanceJA, JAM) four workshops, we toured different cities with her, too.

10603494_749418901771663_7038800435560114312_n

See the compilation of Dancehall workshops 2013 here. Wow – that was a busy fall!

2014

The year started traditionally with Welcome back Breezes- workshop where  I heard people had been speculating if I had had a little too much beer in Jamaica as I had grown a tiny belly :D Well, the case was that Baby Lumi was already wanting to make people know her existence!

Bootycamp was on in February as well again!

Spring of 2014 was definitely owned by Elite Team:

In April Andre Cosmic taught a studio full of Dancehall enthustiastics again.

1975222_660371390701232_2271058917973803012_n

Followed by my dear friend and dance teacher Keemi Elite who came to Finland for the first time in May.

10314470_681097111961993_1959146907093313515_n

The Dancehall Bootcamps had great visiting teachers: Jacqueline Enough and Kimiko Versatile in June, Craig Black Eagle and Melpo Mellz in July.
10557236_724868734251497_7275311150371626678_n

10559701_725117677559936_1097139185757426228_n 10525996_724869077584796_636460484058542929_n 10445965_724879060917131_6067646224155609715_n

In September Stephanie Enough was here to teach my classes a few times as well, resulting in two powerful choreographies: Ride it & Shovel it.

Melpo came to teach some great classes here during that fall, too.

Fall season started with Boysie Roses from Black Roses, what an honor to have a dancer who danced in the same crew with Bogle, Mr. Wacky himself! I attended the first workshop myself, don’t really remember a thing as I have just had my baby three weeks before :)

2015

Damion BG moved to Finland, he was not in Helsinki, but close enough to be able to teach workshops at Bubblin’ Moves both in January and in February 2014!  Some serious sweating was happening!

11124884_874725399265829_3240567303742007576_o 11174598_874725625932473_7281535415257507743_o

In February it was time for Dancehall evolution – Oshane Ovaload Skankaz visited Finland for the first time!

10991378_837730762965293_3802435506051336479_n

 

(Okay, there might have been a better pic… But this one is funny!)

Keemi Elite was back in March, and was wishing for snow but Finland let him down, it fell the day after he left Helsinki.

11168053_874725489265820_2053838816236514919_o

Alevanille from Italy brought sunshine to Helsinki in April with her uplifting energy and attitude.

11017240_10153204345071684_6834951496709068148_n

In May Cosmic Elite came to teach a workshop and celebrate the 1st of May, “Vappu” with us, here he is chilling with Lumi at Bubblin’ Sophia’s party.

 

11182068_873924446012591_3623762003541052715_n

 

For the Dancehall Bootcamp we had the energetic Kimiko Versatile back again.

11169465_10153372502587766_8965472915302174390_n

Queens of Everything- crew’s Dhq Netta and Wili the Wild came back from Jamaica in August, and we started the semester with Kick-Off Workshops.

Something new was up when my most influential teacher Nicky Trice (Rifical Team, JAM) and KillaBean Versatile (Supreme Blazers, JAM) came here together in September!

Oh boy, we did have fun and felt so inspired! And fooled around a bit, too…

Queen Latesha followed the guys two weeks later teaching again with great energy, the routine was one of my favorites!

Latonya Style finished the Dancehall workshop year 2015 with her Stylish Moves workshop.  Pics are coming upI did an interview with her, which can be read here. 

Wow. I think that was all?

Or not… Other than all the mentioned workshops, we did have visiting teachers like Sami Vallius (hip hop), Kaisa Nieminen (hip hop), Hanna-Maija Pääkkönen (reggaeton), Saku Räsänen (krump), Venla Vuorio (vogue), Ramona Ramo (break), SakiOne Nisula (break). And last but not least our own Miss Annabella, Queen Leena, Josie, Wili the Wild, Dhq Netta and me, myself and I – local heroes need to be thanked as well <3 And probably 100 others that are not mentioned, sorry about that. I still thank you for your time and sharing your knowledge with us!

sami + ryhmä 2012

It’s been 58 workshops approximately, if I count Dancehall Bootcamps (lasting one week) being just one workshop and don’t count any separate visiting teachers classes along, just workshops.

That’s a lot of events. Almost 12 every year for five years now. I have loved organizing them and have such a great memories of them! I wanna thank all the devoted students that has been coming to learn and have fun during these years.

But I’m also pretty tired, and need to focus on other projects, like getting my knee back to functioning now (had an complete ACL tear in May and surgery in July).  I’m not saying no more workshops ever again – however I will take a break from organizing them for a while.

I’ d love to participate to workshops, though! So, hope there are people in Finland who can  continue this work. Challenge is out!

Biggest thank you for every one who have helped me with these events. And the tour organizations (DanceJA! TopUp! Bobb! Dextyle!), and naturally thank you, you magnificent teachers and dancehall ambassadors who have visited us! Love, love, love you!

XOXO,

402965_10150988267172833_432122051_n

Meri/ Bubblin’ Breezes

 

 

 

 

 

 

We are dancehall: Latonya Style

For the second dancer interview I have the pleasure to interview Latonya Style in the comfort of my own house as she is on tour and visiting Finland right now.

620831_602293236509048_286540749_o

The workshop was a success (as every time!), studio full and people posting happy sweaty pics with the Dancehall superwoman all night long. After the super energetic workshop me, Latonya and Bubblin’ Zuzan spent a cozy, nice night eating, drinking some wine and talking about dancehall (and some girly girly stuff naturally :))

Let’s see what Latonya has to say!

1. Who are you and  where you come from?

I’m Latonya Style and come from Kingston, Jamaica – born and raised. I’m a dancer, artistic being with lots of creative thoughts and lot to offer, lot to inspire, motivate and create. Choreographer, owner of DanceJa and Stylish Moves. And,  addition to that, I’m just a regular woman.

2. Why dancehall?

I didn’t choose dancehall. I was practically raised in dancehall because I live in a dancehall household. Not from the ghetto per se but mentally and physically everything in my household was dancehall practice. Like my mom, her job title was a higgla, which means that she sold clothes in the Arcade and her mentality was strictly dancehall in terms of fashion, hairstyle. She used to wear helicopter hairstyle and all kinds of weird stuff – colors in her hair… and sometimes I was like: Why is she looking like that? I didn’t really understand it growing up. I just knew she was different, and it was like a different world. I also had some cousins from New York called the African Crew, they played a major role in dancehall in the 90´s – they were friends of Bogle, Willie Haggart, all of  the main players. And when they came to Jamaica, all 9 of them in the house, I had to get them dressed in all these pattern leather shoes and sequence, all these crazy naked outfits (laughter). So, you know, I grew up in it. My dad was manager for Tiger, the artist. He had a bar and a sound system as well. So you know, I grew up in this world, I couldn’t escape it and I actually loved it! I never went to Uptown parties, I was just strictly dancehall and I was lucky to learn all genres. I chose dancehall because it was mine basically – as in not mine as Latonya’s, but my country own this style so I was like: Why not build on it, why not uplift it? Why not let it be the highlight of my life and my career. And it is! So I dropped all the other genres and focused, like the Japanese with the Samurai sword, on my dancehall love and passion.

1490841_602291366509235_1172913721_o

3. How did you start dancing?

I started dancing when I was in my mom’s tummy (laughs). Seriously, as a baby I was always the center of attraction. At home, everybody who came to the house, I had to dance for them. That was my highlight of the day – dancing to all the guests! I remember dancing from when I was a baby. From my first school, I had to be in the dance group. So I was actually learning professional dance from when I was 3-4 years old. As I said I was in the dance group from prep school to high school through everything. I actually joined one of the biggest dance groups in Jamaica, I did an audition and got through and I was there for over 10 years and that’s where I got all my training. So I’ve been dancing forever!

4. Who taught you? Or was there somebody who made you so great?

Other than my natural God given talent I must give credit to all my dance instructors. They all played a part in my technique, my articulate movements. Because while you have the God given talent, it’s just raw, natural, but to get it perfect and neat and give you the creative thing and that knowledge about dance and how to explain stuff – you need training! And I’m happy I got the opportunity to be trained. My first dance teacher was Mrs D’Aguilar, she did ballet and I did all the grades and passed them all with distinctions , with the pointy toes and everything. I really remember her for being so strict, she was always strict on me cos she believed in me. So I never forget her! Then we had Ashe, the big dance group that everybody knows in Jamaica. The dance teacher was Mr. Joseph Robinson, he was always picking on me. Like when I was standing and my legs would go all the way back, he would come and push them “Stand straight, it’s dangerous, you will break your legs!” and everything I did, he was like “Latonya, Latonya”. I was like, why is this man picking on me? But I realized that he was picking on me cos he saw greatness. Looking back now I’m like damn, I felt so special! He brought out the best in me. Then he died and the dance group kind of died out as well because he was this real motivational teacher. So I really miss him and  really give him lot of props for pushing me.

In high school I had… Oh actually, sorry: The first teacher was Mrs. Campbell, the ballet one, and second one was Mrs. D’Aguilar and the third one which was in high school, she was a beast :) Like she literally made you cry. But again, she loved me. She would give me all the solo pieces, while at the end of the day you wanna be perfect for her. So she was another person who really influenced my dance, she taught me a lot of stuff and just made my talent even more perfect on top of the natural, given thing. So my three dance teachers, I have to give them a lot of big ups!

5. Is there anybody who you admire?

Well, other than I admire my dance teachers, I admire Carlene as a dancehall pioneer, as a dancehall dancer who did not have to do much. I feel like I´m representing her cause she didn’t go on her head, she didn’t boom flick – she didn’t do any of that and she was the biggest star! She had her back up dancers who did all that stuff but she toured the world just doing one step, the Butterfly. And she was just being sexy. I really like that. And after she danced, she became this talk show host and she always tried to elevate herself. They called her the “Uptown Brownin”, which I think sometimes people are saying (about me): Oh, she’s from Uptown. Yeah, but so what? The biggest dancehall star was from so called Uptown. So I can relate to her. And just the fact that she didn’t have to do all the tricks to get attention. Just be sexy and move your body in a nice way and people still look at you and people still love you. I admire her for that!

Internationally, I love Jennifer Lopez. J LO is my girl! A lot of people say she can’t sing, lot of people say she’s a ho because she has a lot of boyfriends or ex-husbands. I’m like…She’s awesome! I love her! She’s like: If he’s not good….Next! Why not? I just think she’s sexy, like her eyes, her shape. I wish I could have that perfect body. She’s my dream body (laughs). And the fact that she insured her butt…I wanna insure mine :) So she’s my favorite.

Men…I like R.Kelly, like he’s songs, I learned all his songs. And Jamaicans, Sizzla, when I was younger, I had his cd and I practiced every song, I wrote down the lyrics. I like lot of people but those are the ones that stand out.

beatculture-33-1

6. What is your dream?

My dream is to be successful in the entertainment business. Create an empire that motivates, promotes, uplifts – make others huge, not just me. My empire is not about me, it’s about all the young dancers traveling, earning money, becoming great as entertainers. That’s what I wanna do, I wanna uplift people, spread the dancehall culture all around the world. The dream is basically to get  a foundation for my child. It’s not about me. I want to make sure he doesn’t have to go through the stress, you know. I’m older now and I wish my mother had a foundation so that I wouldn’t have to be working this hard. Because even in Uptown, when you look at it, these kids grew up in luxury, I want my child to grow up in something that I set him in. I mean, he still has to work but at least there’s something secure. Like he can take over my business, something like that. I’m just preparing for him.

I just want happiness, that’s my success, being happy. Going to the beach every day, the river. Enjoy the life because I don’t know when I’m gonna leave the earth. I wanna know that I was happy.

7.  Describe your normal day in Kingston

Well, as a mom, I wake up early. My son’s school starts at 7.45…so you know how early that is! Get him ready for school, drop him off, come back home, can’t sleep no more – so going on my computer. Facebook first (laughter), then oh, I have work to do…Bye Facebook, need to stop the distraction. So then, just figure out some business stuff, administrative stuff that needs to be done, whether I have to send letters or contracts or do a bio or whatever it is. Then I find time for my phone, Instagram, then back to work. Then I go to the studio, I have class to teach etc. But well, it’s just dancing and the computer! I think the computer is my boyfriend, my husband, I’m married to it :) He never cheats on me, he is always there for me… So that’s my typical day. And I love water, so I’ll always try sometime in the week to go either to the beach or the river. Water, that’s what makes me happy.

1800112_638801936191511_831122631_o

8. How did DanceJA start? Is there something you’d like to tell to the people who just start dancehall about it?

Well, DanceJA, it didn’t obviously just start. It was online, and it was just a business venture, even without the name I still consider it DanceJA work. But ever since I’ve been dancing dancehall seriously, as a job – that was from like 1999 so over 17 yrs now, I was touring with Mr. Lexxus, I realized that dancehall needed more love, it needed more attention and promotion. Especially because the dancers didn’t have the resources to promote themselves. Like a simple laptop, a computer to get to the world. They didn’t have a camera, you know, so I decided I  need to start documenting stuff.

I’m a picture girl, since when I was a little girl I had a camera, disposable, a polaroid, whatever it is but I was always taking pictures! I can show you in my house, I’ve got albums and albums of pictures. Well, I started capturing the dancers, taking pictures. Then I got so into it like “Do you have a bio?” “Oh okay, let me do a bio for you”. You know these little stuff. “Do you have a Facebook?” Sorry, I meant My Space hahaa! So I created pages for them, like I was just giving my brain knowledge, to offer something to give back.

There was no benefit, I didn’t get paid. I just tried to uplift this thing, make people know them. I think that was a lot of DanceJA’s foundation work, even it didn’t have the name yet. Around 2006 I came up with the whole name and registered it. I created the web site, in which I went through hell and back trying to get a proper design. The programmer robbed me and then I found a better person who did it and who is now my business partner. So when he did it -all my graphics and the image- that was what sold it because it just looked like this big thing! And nobody knew who was behind it. So it became successful because of the online presentation, pics of the dancers etc. (Meri: Ohh I remember it! I always called it the Dancehall Bible :) )

All the dance moves from A to Z, the dancers profiles, and on top of that, I captured the world: So who didn’t know who Nina Miskovsky or Alevanille or Meri from Finland, DanceJa put everybody under this one umbrella so people could identify the people that have the same interest all over the world. I’m the first person who came up with the idea of the Awards, I nominated dancers for different categories, even not dancers only: There was the best photographer, the best video man etc. Just giving all these dancehall people the recognition that nobody ever thought of giving them. Not just Jamaicans, but the world. So I think a lot of these people around the world should appreciate that – you know, I wasn’t selfish and just promoting me.

I went on to my first tour on 2012, that’s when I opened my dance studio. So now it was also a physical space, before usually I would be doing stuff on my yard and my step dad would be like: “All these guys on my yard, all these people”… Well, it wasn’t cool. I was inspired to open a studio which would be the home for all the street dancers. The other reason was to give them that training and development that I got, which is why I’m touring and able to articulate about teaching. And the thing is that they need that, because when they go on tour they are not dancing on the streets, but in a studio. So why not practice from home and to get the best of both worlds? Then you are able to present better when you go on tour. You get used to the mirrors etc. – it’s not our culture but it’s what’s gonna pay you, so you need to practice it. And you’re not too low or ghetto to appreciate stuff like that. So, you know, I’m just giving them the opportunity cos probably they wouldn’t have it before. So that’s everything in a nutshell.

9. This is your third time in Finland. Is there anything you’d like to say about Finland, or how you see the things here?

First of all, my promoter didn’t carry me for sight-seeing :D So I don’t know about much about Finland (laughter!!!)

So, I don’t know much about history or buildings…. Well, I only came to dance. So I’m stuck in a dance studio and home, with my Meri. Other that than, for the dancing though, all I know is that people do support. Whether is 10, 5 people, they always support, I think all my workshops here has always been full, right? I respect that people come out and support. However, there are just things that you know that exists, like that there is many more people doing this genre (dancehall) but they don’t come. I don’t care why they don’t come, I don’t care if it’s because of the promoter or they can watch it on Youtube – I just think it’s disrespectful that you don’t even communicate with someone who is in your town. Like I flew all the way from Jamaica, and you love this culture, I’m a representative of this culture and you don’t even send a message for example: “I’m so sorry I couldn’t come to the workshop, I had to go to the hospital”. Or whatever, make up an excuse. It’s like we are on war with these people we don’t even know about. It just feels uncomfortable knowing that there are girls who are doing dancehall and they don’t even show up. Because I could have never done anything to you, because I don’t know you. So why would you not even try to reach out for me? I could never live in Jamaica and suppose I’m doing hip hop and a hip hop person comes and I don’t even message them that I can’t afford to go to the class. And they still watch my videos and learn. Because I see people put up stuff (on the internet) that I never taught them, and they never come to the workshops. Is is that you don’t want to spend that 20 euros on me or you don’t think I’m worth it or you don’t think you should invest in your career? If Meri is doing a workshop, even if she has to get paid for it, it makes sense cos there is a ticket to buy, expenses to cover – you are still supporting the culture itself! I just think it’s sad. These people need to let go of that bad mind thing or hate or whatever it is that is holding you back from not connecting with me or the other teachers. I think you’d be so much better or feel more fulfilled if you’d connect with someone from the genre that you love.

The dancers here are very passionate, I love that in them. They want to learn -the ones that come- I see it in their faces that they really are so interested. They are kind of blaa, as in they don’t express much, like when I’m clapping like yeiiii they are not so clappy clappy and fun, but I know in their heart they wanna do it. (Meri: They probably take the learning very seriously, that’s why). While I’ll be like laughing and they are like: What she’s gonna do next?  I think they are very passionate about it and they are moving good! They have good technique as well. So I really admire Finland dancehall practitioners. And I have to big up Meri for this; standing strong despite unloyalty, people judging without knowing – still standing strong. We took a break, one year, cos she brought a life in the world and she needed a break from all this work as its hard work. I appreciate that she’s back on her feet. And even she can’t dance right now she is allowing others to get this benefit of having Jamaican here. So you have to give her a big round of applause for that! I hope that people appreciate that as well. And I do, very much!

Thank you Latonya!

Remember this from 2013? More videos and pics we’ll be posted soon on  

Bubblin’ Moves FB page.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KEVÄT ON TÄÄLLÄ!

Kevään lukujärjestys on julkaistu!

Kevätlukukausi alkaa 11.1.2016 maanantaina. Tunteja on maanantaisin ja keskiviikkoisin sekä kisaryhmän treenit perjantaisin – muutosidea syntyi toiveesta pitää treenien välillä lepopäivä.

Toimipaikoista Suvilahti pysyy keskiviikon kotinamme, ja maanantaille saadaan arvokkaan vanhassa ihanassa kiinteistössä sijaitseva juuri remontoitu sali. Sijainti on loistava keskustan kupeessa, Kauppatorilta kävelee muutaman minuutin, perille pääsee spårilla 2, 7A, 7B, ja 4. Kaisaniemen metroasemaltakaan ei pitkään kävele. Auton saa salin eteen.

Introduction to Dancehall, Dancehall queen style 1 ja 2 jatkavat syksystä uusin kuvioin ja energioin. Introduction-tunti on suunnattu myös lajin aloittaville – materiaali on kaikille uuden kauden alkaessa uutta. Keväällä 2016 Introduction to Dancehall-tunnilla käydään tuttuun tapaan kurssimuotoisesti dancehallin eri osa-alueet läpi. Ensimmäistä kertaa keväällä 2016 kurssilla vierailevat myös kaikki Bubblin’ Movesin opettajat. Näin pääset tutustumaan opeihin ja heidän vahvuusalueisiinsa kertaheitolla.

Dancehall keskitason tunti jaetaan Dancehall Moves 1- ja 2-tunneiksi, ensimmäinen on tarkoitettu noin 1-3 vuotta dancehallia tanssineille ja introtuntilaisille toiseksi viikkotunniksi. Dancehall Moves 2-tunti on edistyneimpien oppilaiden tunti, jossa dancehall-taustaa olisi hyvä olla vähintään kolme vuotta tai tukena Moves 1-tunti lisäksi. Jos oikea taso mietityttää, otathan yhteyttä!

Dancehall akrobatia toteutetaan keväällä 2016 kurssimuotoisena, viiden viikon kurssi pidetään keskiviikkoisin 16.3.-13.4.2016, ilmoittautua voi jo nyt! Booty-tuntia on tarjolla kolme eritasoista kurssia alkaen keskiviikkona 13.1. klo 17.15-18.15, ensimmäinen kurssi on tasoa I.

Helmikuussa starttaa kisa/treeniryhmä “THE DANCEHALL FACTOR”, jossa kaivamme kaikkien parhaat puolet esiin neljän koutsin voimin teemalähtöisen treenaamisen, keskustelun, kyseenalaistamisen ja uudenlaisten näkökulmien kautta. The dancehall factor on myös kisaryhmä, jonka tavoitteena on osallistua Show of the Yeariin ja/tai Streetin SM-skaboihin päräyttävimmällä dancehall-show’lla ikinä! Haku ryhmään avataan joulukuussa.

Keväällä tuntien yhteinen painotus on movet ja tekniikka. Meri-Tuuli, Sophia, Emma ja Susanna viettävät osan tammikuuta Jamaikalla treenaamassa ja myös queen-tunneilla on luvassa uusia moveja ja tekniikkapainotusta.

Meri-Tuuli palaa opettamaan moves-tunteja polven salliessa mahdollisimman pian Jamaikalta paluun jälkeen – Moves 1 & 2-tunnit jatkavat kahdella opettajalla – palautteiden perusteella systeemi oli koettu oikein toimivaksi!

Kevätkaudelle suunnitteilla on lisäksi jameja ja battleja sekä kevätjuhlakarnevaali.

11350432_10152985805762833_7433310568541160436_n

 

Tätä kirjottaessa tulee jo fiilis keväästä! Ajatelkaa, kohta se on! Aurinko, aurinko, valo, sanoinko jo aurinko?

Ilmoittautuminen on avattu N-Y-T, sinne vaan: http://bubblinmoves.com/tanssikoulu/

http://bubblinmoves.com/tanssikoulu/#ilmoittautuminen

11059479_10152985800427833_9218570192165337604_o

Kevät(!!!)terveisin,

Meri-Tuuli

Mitä on Dancehall?

Mitä on DANCEHALL?

Kaduilla on pimeää. Tuntuu, että pimeämpää kuin missään ikinä. Kello on yksi yöllä kun porukka valuu parkkipaikan näköiselle sisäpihalle. Osa nukkuu vielä “päiväunia” kotona, on vielä aikaista dancehall-aikataulussa. Porttien ulkopuolella myydään röökiä, pastilleja, tikkareita, pähkinöitä, kanaa, keittoa, limua, puheaikaa. On tärkeää mennä sisään välinpitämättömän näköisenä, mahdollisimman rennon näköisenä mutta näyttävästi. Moikat ja juomien hakemiset ehtii kohta, kun kaikki on ensin asettuneet. Paikoilleen. Omat paikat on tärkeä elementti, missä kukakin seisoo bileissä. Paikat on saattaneet olla samat vuosia. Aluksi paikalla on “ketä tahansa”, ulkomaalaisia, normikansaa, ei-niin tunnettuja tanssijoita – vähitellen mestoille tulee “it-people”, tyypit jotka käy bileissä, on kuuluisia tai ainakin tunnettuja jostain. Ehkä näkyvillä olosta? Mimmit on korkeissa koroissa, vaatteet on viimesen päälle ja kallista juomaa tilataan näkyvästi pöytään, joita tärkeille seurueille järjestyy.

Pitkään aikaan ei välttämättä tapahdu mitään. Joku uudehko tanssiryhmä tanssii. Jengi siemailee juomia ja seisoo. Seisoo paikallaan joskus loputtomalta tuntuvan ajan ja poseeraa videokameroille. Kuvaajat kuvaa bailukansaa päästä varpaisiin, tarkkaan. Kuva heijastuu screenille. Weddy weddy-bileiden varttuneemmalla kameramiehellä on tapana jättää joku kiva irvistykseen jäänyt pysähtynyt shotti turistin naamasta screenille. Vähitellen alkuillan early tuneseista, leppoisemmista rytmeistä liikutaan kohti tanssibiisejä tai kovempaa rytmiä. Tanssijat alkaa olla paikoillaan. Crewit tanssii enemmän keskustaa kohti. Kamera liikkuu. Big upeja heitellään, tunnistetaan tyypit keitä on mestoilla. Jos nimeä ei kuulu, crewistä saatetaan käydä mainitsemassa, että täällä ollaan. Joskus pimeys on niin kadottava, että on vaikea kenenkään nähdä toisiaan ellei kamera osu kohdalle. Ja se osuu kyllä, mitä lähempänä ison ringin keskustaa olet.

Valmius heittää spontaanisti jotain kameralle on tärkeää, tuut nähdyksi ja kuulluksi. Saat ehkä näkyvyyden kautta duunia, artistit saattaa bongata sun crewin.Bailuihin tullaan duuniin, jopa joka yö. Pusketaan omia tanssimoveja esiin. Uusissa vaatteissa, tai ainakin eri vaatteissa kun eilen.

Wikipedia-tyyppinen määritelmä: Dancehall on jamaikalainen musiikki- ja tanssilaji, joka on syntynyt 70-80-lukujen taitteessa.

Kiinnostavampi määritelmä: Dancehall on kulttuuri, tanssikulttuuri, vaatekulttuuri, puhekulttuuri, ja paljon muita alakulttuureja, joka elää ja kehittyy niin Jamaikalla kuin ympäri maailmaa uskomattomalla nopeudella.

lisa-358 maxresdefault         kingstonstyle-101

 

Erityistä dancehallissa on tanssimovet, jotka kehittyy edelleen enimmäkseen Kingstonissa kaduilla. Moveilla on nimet, ja niitä moveja toistetaan ja opetetaan ympäri maailmaa.

Dancehall-tanssikoulu Kingstonissa, jamaikalaisten opettajien Euroopan-kiertueet ja eurooppalaisten tanssijoiden ryhmämatkat on uusi ilmiö. Uskaltaisin sanoa, että viimeisen neljän vuoden aikana dancehall-tanssikulttuuri on kokenut aikamoisen mullistuksen. Ihan kaikkialla.

Kovaa vauhtia eri puolilla maailmaa on koulutettu ihmisiä dancehall-kulttuurista, mitä se on, mikä on oikeaa dancehallia? Ollaan haettu autenttisuutta ja foundationia. Korostettu, että ei ole kysymys pelkästä pyllynsheikkauksesta yhdistettynä spagaattiin. Ja samalla kuitenkin kerrottu, että bootynheiluttaminen vaatii hyvän tekniikan. Ja treeniä. Paljon treeniä. Ja siinäkin on moveja, jotka jotkut on keksineet.

Kello on kolme. AM. Kovimmat crewit on jo mestoilla. Iso rinki on supistunut tiukaksi kameran ympärille, homma alkaa olla kliimaksissaan. Kaikki tanssijat tanssii. Muu bailuväkikin mahdollisesti tanssii tyylillään. Yhtäkkiä joku lähtee. Yhtäkkiä kaikki on lähteneet. Meininkiin tottumattomat jää paikalleen suu auki; mitä just tapahtui? Ihan kuin joku olisi antanut käskyn jostain näkymättömänä ja äänettömänä, että on aika häipyä. Se on ohi.

Ulkopuolella spekulointi jatkuu, kuka menee mitenkin minne. Ehkä toisiin bileisiin?

1482855_648161625230725_1325068369_n 230957_10150189452932833_7598362_n424042_10150620306887833_296402930_n

Muutamia allekirjoittaneen dancehall-videosuosikkeja:

Rifical Team/ Alkaline:Ready, dancehallia ehkä eniten niin kuin itse lajin näen –

Ei niin synkassa, raakaa, viimeistelemätöntä, katuvibesit vahvasti läsnä:

Elite Team, Shooty shooty & Go fi Dem preview:

Supreme Blazers to Gully Bop:

Elite Team at downtown Kingston:

 

Videoita dancehallista YouTubeen mahtuu, hyviäkin. Ja tosi huonoja. Voiko niistä oppia tanssimaan? Siitä lisää toisella kerralla.

 

Many loves,

Meri-Tuuli

(ja tekstin oikolukenut ja kuvia valikoinut Sussu ja videoita vinkannut DhqNetta)

 

 

 

 

Dancehall moves: Zip it up

Dancehallissa tanssimovet syntyy usein hyvin arkisista asioista. Lähes aina moven takana on tarina. Masteroidakseen liikkeen fiiliksen ja tekniikan hyvin, parasta on päästä oppimaan muuvi sen kehittäjältä tai jos tämä ei mahdollista, joltain joka on itse oppinut sen suoraan liikkeen keksijältä. Näin ei synny rikkinäisen puhelimen efektiä ja tyyli karkaa liian kauan alkuperäisestä. Nykyään on onneksi ja epäonneksi myös youtube, mutta usein videolla näytetään vain osa liikkeestä, tai vain yksi versio ja fiilistä ja selitystä ei ole niin helppoa videosta napata.

Itse treenatessani yritän palauttaa mieleen mahdollisimman tarkasti mielikuvan moven kehittäjästä tanssimasta sitä= Tavoite, miltä olisi tarkoitus näyttää. Sitten siirrän itseni ko. tanssijan tilalle mielessäni. Mielikuvia voi myös treenata tanssimatta missä ja milloin vaan. Mielikuvaharjoittelu on tehokas keino tavoitteeseen pääsyyn, myös tanssissa. Ensi kerralla kun treenaat, kokeile miettiä ensin, minne pyrit, miltä lopputuloksen tulisi näyttää?

Alla Bubblin’ Crew:n Zuzan ja Sophia kertovat miksi Zip it up miellyttää ja tanssivat sitä videolla itse Boysie Rosesin kanssa, joka tanssi legendaarisen dancehall-ikonin Mr. Boglen kanssa samassa crewissä.

Zuzan: Zip it up on tavallaan simppeli old skool-muuvi, mutta vaatii paneutumista ja lantion käyttöä. Sitä voi tanssia monella tapaa stailaten: jotkut vetää tosi isosti ja laajasti,  itseäni miellyttää vähäeleisempi, tiukempi fiilistely.

Sophia: Zip it up kuvastaa hyvin dancehall-movejen monimerkityksellisyyttä, ja sitä miten movet rakentuu usein hyvin arkisista asioista. Liikkeenä tuntuu sairaan hyvältä kropassa kun vaan antaa mennä.

Katso kun itse Bogle vetää Zip it upia tässä

Boysie Roses (Black Roses crew) opettaa Zip it upia Helsingissä, Zuzan ja Sophia eturivissä.

kuva-6
Kuvassa allekirjoittanut mietteliäänä Zuzanin kanssa Roses cornerissa, Black Roses crewin kotinurkalla pitämässä paussia We are the Dance-videon kuvauksissa.

1016466_10151982439567833_1529252402_n

Hyviä ja inspiroivia treenejä kaikille!

toivoo,

Meri-Tuuli “Breezes”

 

Meet Godzilla Trice from Rifical Team!

You are reading a very first interview of a series of a international dancer interviews in Bubblin’ Blog! Welcome on board!

I proudly present you Nicky Trice, The Godzilla Boss from Rifical Team.

Who are you, and where do you come from?

I am Nicky Trice, the Godzilla Boss from Rifical Team. I come from Kingston, Jamaica, 59 1/2 Lyndhurst Road.

Why dancehall?

Dancehall is we, dancehall chose we.  Growing up and seeing Mr. Wacky coming to our Hq (that is 59 1/2 Lyndhurst Rd.), he always tell us it’s all in the waist. As a little kid growing up seeing it, we got interested! So we start dancehall, too.

How did you start dancing?

I started around 2000 with Sri Lanka, Rahmus, TG, 1Don. We started with a boom box – it was like 123 step. 123 step was like old school vibes, which is nice vibes. Then it developed in us, day by day, saying that: Let’s do this!

Who taught you? Or was there somebody who made you so great?

Well, no one really taught us, it’s just that seeing Bogle (Mr.Wacky)coming on our Hq when we were like 12 years old, those times, it made it very interesting. Sri Lanka (Rifical Team leader) was real authentic dancehall dancer – he is the one who said: “Nicky Trice, let´s go, let´s do this. Go around there and watch this. And this is how it’s supposed to be done”. And then this is why Nicky Trice is here right now.

Is there anybody who you admire?

I admire Sri Lanka, I admire Gerald Levy (Mr. Bogle), I admire myself also. Yes and I admire Michael Jackson, not only because he was a pop artist but the dancing what he has done is Spiritual.

What is your dream? Where you want to reach?

My dream is that Rifical Team would become a company. We’d have studios, meaning in two ways – recording studio and dance studio. Yes, we see ourselves like a business dance group, not only street dancers but a world dancers.

Describe your normal day in Kingston

My days are ever spiritual! And spiritual means that I always have good vibes, good momentum, a jovial smile – that keeps my day going 100%.

So you wake up, what happens?

When I wake up, the first thing I do, I always have my music in my ears. Meaning, my music speaker always plays music. So if I’m sleeping, my music plays, when I wake up music plays. When I’m in the shower, I sing, I dance. When I wake up I go link up my friends at the Hq, we choreograph together, we dance – it is basically for us like we are made from a Boom box. Like we are born from that speaker box! (laughs!)

Hahaa, how would your mom like that answer?

Well, my mom, having me in her belly, she loved dancing. My dad loves dancing, my family loves dancing; so it’s in my genes. It’s in my blood. I just developed the dancing, they couldn’t do it like I’m doing it now. I get the opportunity to do it like I’m doing it now- and I’m loving it.

Is there any particular moment as a dancer that you are especially proud of?

Well, yes, as dancers we entered JCDC Reggae dance competition for the first time and we were the first dance group to win it, world wide. We are also the first dance group going to Reggae Sumfest perform live as dj/artist and dancers, like Michael Jackson! You got a big show called Jazz & Blues, where no dancer ever enter in their life and recently Rifical Team are the only dancers who entered the stage, in jacket and vests and all these fine clothes with Richie Stevenson and dance for the world. That was amazing! 2008 also it was a great moment with Sean Kingston when we first say Calm Dem Down (=introduced the dance called Calm Dem Down) and we were dancing as special guest dancers at his Bday Bash in Negril. That was really magnificent also.

Which is the biggest Rifical Team dance right now?

RRRRRRRR – Godzilla! No 1. The reason I say Godzilla is that, the first time Godzilla was done was in Russia XXXX city 2014. It got big and popular in Jamaica and world wide even before I even got back to Jamaica! I spent two weeks in Russia and meanwhile it became like number 1 dance, before you could even know. Apart from that we got Old Man Saw, and Old man saw is authentic dancehall. And we have Cheer fi di girls dem. But Godzilla…RRRRR.

Which is right now the tune (song), that when you hear it you just got to dance?

Richie Stephenson (known as Richie Stephens), all his songs, win the game. And Skateck movements, when you hear those, it’s like 90’s come back to your mind. When we say Skateck it means 90’s dance and we bring back the 90’s dance to reality. Yes, so when you here Richie Stephenson, the tempo, the beat, the melody, the vibes, from you hear that Rifical Team and even Richie Stephenson dance! Even you wanna dance! Then you have few songs like Mavado: My league, Voicemail: I wanna dance, Future Fambo and Nicky Trice: Godzilla, you got like Dexta Daps: Shabba madda pot. So you have lot of songs but when you hear about the Skateck Nation – WOW, you have to dance!

Is there anything you’d like to say about Finland now that you are here?

Well, Finland… Before I ever enter Finland gates, Finland was in Jamaica.

And Bubblin’ Breezes (Meri-Tuuli) was my first Finland girl I ever teach, actually I first European I teach. I used to teach high school kids and so but Sri Lanka was the one who fly out and teach international students. But my first international dance crew that I taught was the Bubblin’ girls (Bubblin’ Crew) from Finland. And now I’m in Finland, I’m loving it! I like the weather, even though it’s little chilly like Jamaica in December in Christmas time but it’s okay. People are jovial, they are nice, kind-hearted, the hospitality is nice, I feel like I’m in Jamaica – Finland is Jamaica right now. I’m in Jamaica bar right now and Wow! So, Finland is like part of Nicky’s home also. I love Finland!

Thank you Nicky for the interview and thank you for being here and teaching us, and most of all giving us lots of Spiritual vibes and strength to keep on going with dancehall in Finland!

DCIM100GOPRO DCIM100GOPRO DCIM100GOPRO

 

Sinä voit auttaa!

Viime viikkojen uutisten myötä varmasti kaikki meistä pohtivat, miten voin auttaa?

Tässä kaksi tapaa:

1. Tule mukaan sunnuntaina 20.9. Olympiastadionilla järjestettävään Auta Tanssien!-tapahtumaan, jonka tuotto menee kokonaisuudessaan Suomen Punaisen Ristin pakolaistyöhön. Tanssitunnit maksavat 10€/kpl, ja lajeja on Sievasta Dancehalliin tarjolla huippuopejen johdolla. Bubblin’ Moves tarjoaa Dancehall-tunnin klo 17-18.

2. Lahjoita suoraan Punaiselle Ristille tämän linkin kautta. Bubblin’ Movesin lipas on perustettu tänään 16.9. ja tavoitteena on kerätä ainakin 500€. Voit myös auttaa jakamalla linkkiä sosiaalisessa mediassa: https://www.lahjoituslipas.fi/punainenristi/bubblinmoves/lahjoita/

Ihanaa viikonjatkoa toivoo,

Meri-Tuuli

 

 

 

 

Ei tullut kesää- mutta onneksi on Jamaika!!!

Bubblin’ Movesin jo viidettä kertaa järjestettävä tanssireissu Jamaikalle on työn alla juuri nyt. Paikkoja on jäljellä KOLME –  jos vähänkin alkaa reissu- ja tanssijalkaa kutkuttaa, laita asap mailia (info at bubblinmoves piste com), niin lähetän lisätietoa matkasta.

 

Reissulla on tarkoitus elää tanssia ja Jamaikaa niin paljon suinkin ehtii kahdessa viikossa. Se on loistava tapa aloittaa Jamaikan-matkailu, saat tanssitreenit valmiiksi järjestettynä, lennot ostettuna, majoitukset valittuna- ja ennen kaikkea oppaan paikan päällä 24h. Kingston ei ole iisein paikka mennä turistina töllistelemään, ja vaikka olisitkin kokenut travelleri, usein ainoa toimiva tapa tietää menoista on puskaradio, ja ekakertalaiselle aiheutuu tästä systeemistä melkoista säätöä.

 

Tällä reissulla saat siis varmasti ajastasi kaiken irti. Perinteisestä ryhmämatkasta ei sinänsä ole kysymys, ryhmän koko on 5-10, ja ohjelmaan osallistuminen on vapaaehtoista. Voit myös räätälöidä itsellesi omannäköisen matkan ja saat siihen neuvoja ja opastusta. Matkalaiset ovat mm. kiivenneet Blue Mountain-vuorelle, surffaneet Ocho Riosissa, käyneet päiväretkellä Strawberry Hillseillä – tai lojuneet altaalla rommi kädessä muun ohjelman lomassa.

 

Viime vuoden matkalaisten kokemuksia voit lukea nettisivuilla:

www.bubblinmoves.com/jamaika


Hintaa reissulle tulee n. 2000€ sis. Lennot, majoituksen, tanssitreenit, lentokenttäkuljetukset, sightseeing-päivän, biitsireissun, opastuksen 24/7 ja infot ennen matkaa. Mukaan voi ilmoittautua laittamalla sähköpostia: info at bubblinmoves.com

IMG_1058 IMG_1105 IMG_1114 IMG_1260 IMG_4092 IMG_4100 IMG_4271 IMG_4297 IMG_4315 IMG_4420 IMG_4479 IMG_4544

Kuinka dancehall muutti elämäni

Bubblin' Movesin uudessa blogisarjassa esitellään Bubblin'Familyn 
tyyppejä - kenestä sä haluaisit kuulla lisää? Ehdota kaveria tai 
tuntematonta tai kerro oma tanssitarinasi! 

Kuinka dancehall muutti elämäni

Kerron teille oman stoorini siitä, miten tanssi (dancehall) voi oikeasti muuttaa koko elämän.

Jotakuinkin muutama vuosi sitten, olin vuosien sairaslomien jälkeen 
huonoimmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin.. Kipeä, onneton ja jopa 
toivoton. 11 vuoden aikana yritettiin kaikkea mahdollista, mutta mikään 
ei tuottanut pysyvää tulosta. Selkääni ei uskallettu leikata, koska 
lääkärit uskoivat, että se paranee itsestään...
Ei parantunut.

Selkäni meni kesätyöpaikassani (ns. paskaduunissa) ollessani vain 20-
vuotias. Meillä oli tuolloin vielä laiton palkkausjärjestelmä ja vaikka 
työtapaturma oli ilmeinen, ei vahingosta voinut hiiskua. 
Olin töissä ison ketjun huoltoasemalla ja minut määrättiin varastoon 
tiivistämään, koska kuormayö oli tulossa ja ylimääräistä tilaa ei ollut. 
Nostelin siis 1,5l limukoreja järjestykeen, kunnes otteeni sitten lipesi hikisissä käsissä ja limukori tipahti rinnan päälle, selkäni taittui 
taaksepäin ja putosin jakkaralta alas. Sinnikkäästi jatkoin työvuoroni 
loppuun, vaikka kipu oli järkyttävä. Seuraavana päivänä en pystynyt enää nousemaan edes sängystä.
Selkä meni niin pahasti, että jouduin lopettamaan kaikki harrastukseni jaliikunta missään muodossa oli mahdotonta. Se tuntui vähintäänkin kuolemantuomiolta ja itkin kipujani ja kohtaloani päivittäin.
Olin aluksi pois töistä 6kk. Sitten pääsin taidekouluun ja irtisanouduin.Huoltamo ei koskaan korvannut minulle senttiäkään.
Taidekoulu aikoina 2004-2007 selkä oli kipeä, mutta sain sentään 
opiskeltua. Pystyin maalaamaan ilman suurempia tuskia, sainhan itse 
valita työasennot. 

Magneettikuvista kuitenkin paljastui välilevytyrä, joka syntyessään 
aiheutti myös hermovaurion vasempaan jalkaan. Koska olen erittäin 
yliliikkuvaa sorttia, on hypermobilisaatio pahentanut selkä- ja muita kipuja koko ajan. Pelkästään hypermobilisaatio voi selittää kaltaiseni 
kipuilun. Kroppani on kuin purkkaa. 
Kaikki liitoskohtani lonkista-ranteisiin "lonksuvat" löysyyttään. Polvet vihlovat ja rutisevat koukistaessa. 

Vuosien liikkumattomuus näkyi surkastuneina lihaksina ja heikkona kuntona. Väsyin jo pelkästä kaupassa käynnistä. Kroppani haurastui kuin vanhalla eläkeläisellä ja mitä huonommaksi kuntoni meni, sitä onnettomampi ja masentuneempi olin.
Selkäkivut kroonistuivat muutamassa vuodessa, kun selkää ei lähdetty 
operoimaan, koska uskottiin, että muutamassa vuodessa kipu tulisi kokonaan katoamaan ja selkä vain "luutuisi" kuntoon. Näin ei siis todellakaan 
tapahtunut.

Kipu vain paheni vuosi vuodelta.
Myöhemmin 2013 otetuissa magneettikuvissa paljastui 2 välilevynpullistumaa, nikamien madaltumia, liian suoraselkäranka ja 2 erilaista rappeumasairautta. Ja paha hypermobilisaatio, eli se yliliikkuvuus. 
Suomeksi siis, minulla on äärimmäisen huonot selkägeenit. Äiti, isä ja 
isovanhempani ovat kaikki "huonoselkäisiä".

Valmistuin parturi-kampaajaksi 2010, mutta en kyennyt pitkiin työpäiviin ja fyysiseen rasitukseen, joka työn teosta vääjäämättä tuli. Valmistuin 
suoraan sairaslomalle. 
2 viikon rankkojen näyttökokeiden jälkeen en päässyt kävelemään kahteen 
viikkoon, mutta sainpahan ne paperit! 
Koska olin nuori, uskoin vahvasti, että kipu loppuisi kyllä ennen pitkää.Eihän nuoret ihmiset voi sairastua pitkäaikaisesti. Ei käynyt edes 
mielessä, ettenkö kykenisi töihin selkäongelmien takia aloittaessani 
opinnot 2008. 

Ajoin itseni alle vuodessa burn-outtiin ollessani kampaamossa töissä. 
Jouduin lähes viikottain olemaan pois töistä selkäkipujen takia.. Tein 
pakostakin paljon töitä kipeänä, pidennettyjä päiviä ja rästiasiakkaita, josta johtuen olin vapaalla vielä entistäkin kipeämpi, ja kaikki aika 
meni töistä palautumiseen. Kärsin hirveästä stressistä, koska en kyennyt siihen, mitä minulta vadittiin, ja olisin halunnut hoitaa hommani 
erinomaisesti. Jaksoin viikonloppuisin vaan nukkua ja syödä. En jaksanut nähdä edes ystäviäni, enkä ainakaan liikkua. Kaikki oli liian raskasta. 
Kun kipu on kova, ja keskellä sinua, et saa ajatuksia mihinkään muuhun, 
ellei jotain todella erikoista tapahdu. Kipu vie myös järkyttävän paljon energiaa. Sitä ei pysty ymmärtämään, jollei ole sellaista joutunut 
kokemaan. 

Itseasiassa, vasta tämän vuoden puolella olen ymmärtänyt, ettei kipu 
välttämättä koskaan lopukaan, vaikka tekisin mitä. Se on tosiasia, ja senkanssa vain täytyy elää. 11 vuotta siihen meni, että olen vihdoinkin 
ymmärtänyt, ettei parannusta tähän välttämättä ole. Sen sijaan olen 
hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, ja sen jälkeen vasta helpotti. 
Luulen, että aikasemmin asia on ollut liian pelottava, vaikea ja kauhea 
käsiteltäväksi... Ei sellaista oikein voi ymmärtää, kun on nuori ja koko elämä edessä. Selkäni on silti romuttanut haaveitani järjestelmällisesti 11vuotta. Vienyt harrastukseni ja elämästäni kaiken elämisen arvoisen.
Viime keväänä molemmat polveni olivat niin kipeät, että pelkkä portaiden nousukin vihloi ja joudun jättämään tanssikoreoista pois kohdat, joissa 
oli syviä kyykkyjä ja nousuja. 

Sitten aloin seistä käsillä, kun polvet eivät enää kestäneet. Ensin 
seinää vasten ja pikkuhiljaa ilman tukea. Käsivoimat kasvoivat harjoittelusta ja ylösalaisin maailma tuntui hauskemmalta. Tutustuin vartalooni 
kokonaan uudestaan, ja olen oppinut pitämään siitä! Kipeänä katkeroiduin ja kyynistyi väkisinkin. En pitänyt vartalostani. Olihan se pettänyt 
minut, ja pidin sitä täysin hyödyttömänä. 
Opin kuitenkin käyttämään kroppaani ja notkeuttani täysin uudella tavalla hyödyksi esim. dancehall akrobatian avulla, löysin vartalonhallinnan 
ihmeen ja treenaamisen kehon omilla painoilla. 

IMG_7203

Ei ole kuitenkaan sama opetella seisomaan käsillä/tanssimaan 
kolmekymppisenä selkävammaisena, kuin lapsena tai nuorena. En usko, että olisi enää tässä iässä oppinutkaan, ellen olisi lapsesta lähtien 
harrastanut kaikenlaista telinevoimistelusta ratsastukseen. Lapsuus- ja 
nuoruusajan harrastuksilla todella väliä. Niitä ei sovi aliarvioida, 
silloin rakennetaan liikuntatottumukset ja harjoitellaan käyttämään 
vartaloa ja ne on tosi tärkeitä läpi elämän!
Tanssi on aina tullut minulta luonnostaan. Isä ja pappa ovat molemmat 
harrastaneet erilaisia vakiotansseja. Äitini on sellisti ja meillä on 
aina soinut kotona musiikki.
Tanssi ja rytmi vahvasti veressä. Bassovoittoinen rytmimusiikki on aina 
jostain syystä iskenyt. Rakastin hiphoppia jo alakoululaisena ja kasari 
Madonna oli lapsuuteni idoli.
Dancehallia olen kuunnellut kyllä jo 10 vuotta, en vain koskaan ollut 
tarpeeksi hyvässä kunnossa mennäkseni tanssitunneille, jonne olin 
hinkunut jo vuosikaudet..
Dancehall bileissä 2012 varsinaisesti tuli sitten viimeinen niitti, kun 
näin siellä mimmejä tanssimassa. Sen jälkeen tanssimaan oli vaan päästävä, vaikka kunto oli surkein koskaan. Päätös aloittaa tanssiharrastus oli 
täysin kreisi ja sulaa hulluutta. Hyvä kun pystyin kävelemään. Ajattelin tuolloin, että teen mitä vaan kunhan pääsen tanssimaan ja saan kroppani 
kuntoon. Siitä se sitten lähti.

Tanssitreenien alku oli vaikeinta ja kivuliainta aikaa. Opittavaa oli 
hirveästi. Vaikeinta oli kuitenkin repiä itseni väkisin liikkumaan, 
silloin kun sattui tosi paljon. Se tuntui mielipuoliselta. Tajusin kyllä heti, että tässä se nyt on! ja kiinni oli pidettävä, etten tipahtanut alussa kyydistä. Pelkäsin että tipahtaisin helposti pois, jos jäisin pois 
yhdeltäkään tunnilta. Jos pystyin kävelemään, tunnillekin mentiin.
Liikkuminen kuitenkin auttoi aina, ja puhdisti samalla ajatukset ja 
palautti maailman taas oikeaan järjestykseen, vaikka toipuminen rääkistä kesti aina päiväkausia. Toisaalta siihenkin tottui, ettei seuraavina 
päivinä paljon pystynyt liikkumaan. Kipuun sen sijaan ei totu koskaan.
Liikunnasta/tanssista tulevat endorfiinit lievittävät kipuja varsinkin 
pidemmän session jälkeen, ja helpottavat näin oloa huomattavasti. 
Myös se, kun on alusta asti saanut tanssia huikeiden tanssijoiden kanssa,on tehnyt oppimisesta nopeaa ja todella intensiivistä. Motivaatio 
ongelmia ei ole ollut. 
Ja koska taso oli niin kova, päätin mäkin olla. 

Ensimmäisen vuoden treenasin ihan joka päivä. Edes sen 10-15min. Tästä enlipsunut kertaakaan. 
Ja sitten pikkuhiljaa pidempiä sessioita tanssituntien lisäksi. 
Ensimmäisistä tanssitunneista toivuin aina koko viikon...
Kroppa oli kuin pahoinpidelty tanssituntien jälkeen. Jokapaikka oli kuin tulessa seuraavat päivät. 
Mulla oli silti vahva usko, että sen on pakko helpottaa jossain vaiheessa. 
Vaikka olin yrittänyt lenkkeillä ennen tanssitunteja, otti laji luulot 
pois heti kättelyssä. Ihan helvetin raskasta ja niin pirun fyysistä! 
Etenkin juuri mimmityyli, joka on mun suosikki.
Rakastan oikeastaan kaikkea siinä! 
Vedin beastmoodilla ekan vuoden, ja nyt jälkikäteen en vieläkään ymmärrä, mistä se kaikki energia tuli! Olin vaan päättänyt, että nyt kuin löytyi oma laji, pystyisin saamaan itseni kuntoon.
Olen joko-tai ihminen, kaikki tai ei mitään! 

Mutta en olisi kuitenkaan ikinä uskonut, että pääsisin näin pitkälle. Onnistumisen tunteita saan vieläkin päivittäin. Kun pystyn juoksemaan vaikkapa sporaan. Kauppakassitkin kannan jo kevyesti. Lähes surrealistiä "hei 
mähän pystyn tähän!" -fiiliksiä tulee edelleen lähes päivittäin. Palaudunnykyään jo nopeasti. Lihakset ovat kasvaneet takaisin, ryhti on suoristunut ja tunnen itseni usein aika vahvaksi. Vartaloni mittasuhteet ovat 
tasapainoisemmat. 

Miksei jengi tajua kuinka onnekkaita ovatkaan, kun saavat olla terveitä 
ja liikkua ilman tuskia? Miksi ihmeessä sitä ei ymmärrä arvosta itseään 
ja tervettä kehoa, silloin kun on terve?

Ymmärrän nyt arvostaa myös sitä valtavaa tahdonvoimaa minussa, halua oppia ja intohimoa lajia kohtaan, jotka todella ovat saaneet minut tähän pisteeseen. Dancehall made me do it, en olisi saanut tällaisia tuloksia mitenkään ilman dancehallia. Dancehall on vienyt huomioni pois itse kivusta, 
koska siihen yleensä heittäytyy niin täysillä mukaan. Tanssiharrastuksen aloittaminen on parasta, mitä voit oikeasti terveydellesi tehdä!
Vasta viime kuukausina olen huomannut, että välillä tuntuu siltä, kuin 
olisin saanut vahvan vartaloni takaisin 11 vuoden jälkeen..vartalo tuntuusiis omalta. Uskomatonta. Ja nyt treeniä on takana kuitenkin jo n.2,5 
vuotta, että onhan tässä jo töitä tehtykin. Tunne on silti kertakaikkisen maaginen, vaikka se kestäisi ainoastaan muutaman hassun sekunnin. 
Tanssin takia jaksan tehdä ihan uusia juttuja, olla luovempi ja olen saanut paljon itseluottamusta, sekä rohkeutta olla juuri oma itseni. Tanssin avulla olen saanut vähintäänkin 100% lisää mukavuutta elämääni.
Ongelmia on selän kanssa edelleen, mutta kestän ne kyllä! Kivut ei enää 
määrää mun koko elämää ja sanele sitä, mitä en voi tehdä. Mä päätän nyt. 

Jos olisin noudattanut lääkäreideni ohjeita, ja uskonut sokeasti siihen, mitä minulle on sanottu, makaisin edelleen kotona ja olisin surkeassa kunnossa. Onneton. Masentunut ja kipeä. Fysiatrini oli sitä mieltä, että vain vesijuoksutreeni voi pelastaa minut tässä tilanteessa. Sanoin sillon 
lääkärille, että teen mitä vaan, mutten hyppää altaaseen. 
Vihaan vesijuoksua.
En voi, enkä halua lopettaa tanssimista koskaan. Tästä on tullut minun 
juttuni ja elämäntapa, josta en voi lipsua. Minun on pidettävä kroppani 
ja pääni kunnossa. 
Tanssissa on vaan kaikki.
Terapia, rentoutus, treeni, itseilmaisu, sosialisointi, hulluttelu, 
luovuus, jännitys, esiintyminen ja hölmöily. 
Luin vkloppuna jostain tämän hienon lauseen. Ja tässä siitä suora lainaus "Liikuntaa kannattaa harrastaa pään takia, -ei perseen" Vaikka noh..mutta tossa on just se tärkein kiteytettynä.

En voi kun kiittää sydämmeni pohjasta kaikkia matkan varrelle osuneita upeita tyyppejä, ja todeta, etten olisi pystynyt tähän koskaan ilman teitä
kaikkia. KIITOS ️ Tanssin kautta saadut uudet ystävät, mahtavat tanssikaverit ja opettajat. 
Olette korvaamattoman arvokkaita! En vaihtaisi teitä mihinkään! 

Muistakaa pitää huolta itsestänne ja terveydestä! Kukaan ei sitä voi 
puolestasi tehdä.
Vakuutukset kannnattaa ottaa myös, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. 

Ihanaa kesää kaikille! ️

Sivi

IMG_6633

Tervetuloa tanssikesään!

Yhtäkkiä ollaankin jo toukokuun lopussa! Ensi viikolla pyörähtää käyntiin kevätkauden viimeinen viikko ja lauantaina juhlitaan kauden päättymistä Spring Jamissa Tervasaaressa. Mestoilla VG+ Komposti Soundista ja Bubblin’ Movesin oppilaat esittävät kevätkaudella treenaamiaan biisejä. Yleisölle tarjolla ilmaisia miniworkshopeja, mm. päälläseisonta-lab! Pääsylipuista yksi voittaa kesän ilmaiset tanssitunnit.

Tanssi ei kesäksi onneksi kuitenkaan taukoa – viikon paussin jälkeen on vuorossa perinteinen Dancehall Bootcamp, jossa line-up tänä vuonna erityisen kova: Kimiko Versatile & Craig Black Eagle, molemmat suoraan Kingstonista ja alansa huippua eittämättä! Viime vuonna Kimikon workshopissa oli 53 mimmiä nauttimassa superenergiasta ja ammattitaidosta – tällä kertaa mukaan mahtuu 30 ekana ilmoittautuvaa, kannattaa ilmoittautua pikapikaa!

Kesällä voit myös aloittaa uuden harrastuksen: Introduction to dancehall-tunti on tarjolla myös kesä-heinäkuussa. Viikkotunteja on torstaisin 11.6.-2.7. – ilmoittautumisohjeet ja kuvaukset ym. löytyy kesätunnit-eventistä.

Kesä on siis ovella, vaan missä kesäsää??? Sillä on viikko aikaa ilmestyä, viime vuonna kevätnäytösten aikaan oli jo hellettä.

Kesälukkari on julkistettu!

Koska näin kammottava sää ei voi olla merkki muusta kun kesän tulosta, on aika julkaista Bubblin’ Movesin kesän lukujärjestys!

Infot löytyy Facebookista: https://www.facebook.com/events/427123624124185/
ja piakkoin myös nettisivuilta.

Ilmoittautuminen alkaa n-y-t NYT!

Keväällä tapahtuu!!!

Bubblin’ Movesin kevään happeningit alkaa olla selvillä toukokuulle saakka, tosin lisäylläreitä saattaa tulla vielä!

11.3. DANCE & SHOUT WEDNESDAYS with Bubblin’ Crew. Miniworkshopit eri teeming, 11.3. Gangstamoveja Zuzanin johdolla, 25.3. Energy w/ Emma, 8.4. Dance or Die w/ Breezes… to be continued! Maksa 5€-> käteistä messiin, voi tulla ilmoittautumattakin. Suvilahti, Esitystaiteen keskus klo 17.30

19.3. INTRODUCTION TO DANCEHALL-tunnilla alkaa uusi jakso “Party dances & koreografia & tanssi-ilmaisu”- teemalla. Luvassa hikeä, draamaa, hölmöjä seuraa-johtajaa tansseja ja takuuvarmasti hauskaa ja menevää treeniä!

21.3. KEEMI ELITE  is Back! Yksi ehdottomasti parhaista dancehall-opettajista maan päällä! Paikkoja on enää muutama jäljellä, toimi nopsaa!

11.4. DHQ ALEVANILLE Queen style workshops. Kolmanneksi viime vuoden International Dancehall Queen-skaboissa tullut italialainen Alevanille tulee opettamaan kaksi workshopia, paikkoja kymmenen jäljellä.

23.4. INTRODUCTION TO DANCEHALL-tunnilla alkaa uusi jakso: “Bubblin’ Butt – peffansheikkauksen ABC + dancehall-akrobatian perusteet”.

2.-3.5. KIMIKO VERSATILE (JAM) in the house!!! Viime vuonna Bootcampilla 52 Kimikon tunneilla ollutta kehui open maasta taivaisiin. Energiaa, energiaa ja energiaa! Event lähempänä, viime vuoden menoa voi tsiigata tästä ja tästä.

23.5. SPRING JAM! Kevätjamit puistossa, musat tarjoo kukapa muu kuin the one and only VG + / Komposti Sound. Esityksiä, piknik, tanssinopetusta & kaikenmoista jammailua. Samalla julki kesän lukkari.

TERVETULOA!!! Lisätiedot: info at bubblinmoves com

ps. Kesällä:

1.-4.6. BOOTCAMP pt.1.

6.-9.7. BOOTCAMP pt.2.